Lost Society ja Children Of Bodom rundasivat yhdessä Yhdysvalloissa syksyllä 2017, mutta ”kaikki” alkoi jo vuosia sitten yhteisten Suomen-keikkojen myötä. Tuolloin sattui ja tapahtui varsin mielenkiintoisia asioita, kuten täältä voi lukea.
Mikäpä siis sen hauskempaa, että nyt on koittanut uuden kierroksen aika. No Place Like Home -rundi on tätä kirjoitettaessa juuri käynnistynyt, ja täältä löytyy lista tulevista konserteista.
Rundin alkamisen kunniaksi kysyimme Lost Societyn kitaristilaulaja Samy Elbannalta muistoja menneistä Suomen-vedoista. Kaiken muun hyvän ohella armottomana showmiehenä tunnettu herra muisteli meille seuraavia tapauksia…
– No joo, otetaan ensin Tampereen-veto Klubilla vuonna 2014, josta käynnistyi LxSx:n ensimmäinen headliner-rundi Suomessa. No, keikka alkoi täysillä, kuten yleensäkin… Sitten jossain kohtaa oli joku maailman raskain biisi menossa täyttä vauhtia, kun talosta lähti sähköt! Sehän on meille sinänsä normitilanne – parhaimmillaan kuitenkin kolme kertaa lähtenyt sähköt yhdellä keikalla –, mutta tällä kerralla oli jotenkin spessumeininki kaikin puolin. Ei muuta kuin kitara rumpuraiserille ja yleisön huudatus käyntiin. Siinä taidettiin lauleskella vähän jalis-chanttia, Maamme-laulua, ja kenties jotain Popedaakin, kun kuitenkin Tampereella oltiin. Ongelma selvisi ja keikka jatkui, ja muistan kyllä tähän päivään asti, että tuvassa oli ihan killeri tunnelma.
– Pysytään Tampereella ja samassa vuodessa, sillä eräs hämmentävä stoori sijoittuu South Park -festareille. Teltta oli täynnä ja meininki oli vähintään katossa. Sitten jossain vedon puolessa välissä huomattiin, että lavalle oli kömpinyt eräskin rastatukkainen musadiggari, joka sitten kaikessa hässäkässä päätti ruveta strippaamaan ja kaatelemaan vettä kehonsa päälle ja juottihan se kyllä siinä sivussa meitäkin. Meillä oli tuona kesänä lavalla myös punainen paholainen eli hahmo nimeltään ”RedGuy”, ja järjestymishet ilmeisesti kelasivat, että myös tämä rastahippi liittyy jotenkin show’hun. Kyllä se tavallaan liittyikin, sillä hienosti se tanssi biisien tahdissa.
– Hyvinkin legendaarinen oli myös Tuska-festivaalin keikka kesällä 2013. Oltiin juuri julkaistu ensimmäinen levy, ja saatiin just ja just ostaa kaupasta ilotulitteita. Joka päivä oli silkkaa juhlaa… No, on kyllä nykyäänkin!
– Tuskan päälavalla oli aika erikoismeininki… Jossakin siellä syvällä oli noin neljä eri merkkistä vahvistinta eli aika minimalistinen varustus, mutta huhhuh kun juostiin estradille ja päästiin aloittamaan keikka, niin eipä siinä ollut kenelläkään kysyttävää.
– Mä olin paria viikkoa aikaisemmin myös lävistänyt käteni vahingossa, ja sain silloin elämäni ensimmäiset tikit käteen. Vähän kuumotteli sekin, että miten se soittaminen oikein lähtee, mutta eihän pienellä kivulla ollut mitään väliä kun päästiin laittamaan mylly päälle!