Judas Priest -kitaristi Richie Faulkner koki kauhun hetkiä 2021 Louder Than Life -festivaaleilla, kun hänen aorttansa repesi kesken keikan. Mies kiidätettiin sairaalaan ja pelastettiin 10-tuntisella leikkausoperaatiolla.
Faulkner avautuu uudessa Premier Guitarin haastattelussa toipumisprosessistaan.
”Palasimme tien päälle vuonna 2022 ja olemme olleet sillä tiellä siitä asti”, Faulkner sanoo. ”Tässä on päässyt syntymään rinnakkaisvahinkoa. Monet eivät tästä tiedä – ainoastaan jotkut läheisimmistä ja rakkaimmista ihmisistä. Noin kuukausi repeämän jälkeen kävelytimme koiraamme naapurustossa [tyttöystäväni] Mariahin ja [tyttäremme] Daisyn kanssa. Koira oli minulla. Tunsin jonkin hyökyvän päälle, ja kasvoni valahtivat. En kyennyt puhumaan. Mariah otti koiran ja vauvan ja piteli minua pystyssä. Naapurit juoksivat apuun.”
”En ole halunnut tähän mennessä puhua aiheesta ja selittää mitä tapahtui”, Faulkner jatkaa. ”Lyhyesti kerrottuna lähdimme siitä sairaalaan, ja se oli ihan viimeinen juttu jota kaipasin. Henkeni pelastettiin sairaalassa, mutta olin saanut niistä tarpeekseni vähäksi aikaa. Siellä sanottiin, että kyseessä oli TIA-kohtaus, eli ohimenevä aivoverenkiertohäiriö. Sain siihen lääkityksen. Myöhemmin selvisi, että se oli itse asiassa ihan kunnon aivohalvaus. Mariah epäilee, että sain sen ambulanssissa matkalla sairaalaan. En itse muista mitään. Muistan pienemmät kohtaukset. Olin kylphyhuoneessa kun kaikki sumeni ja kaaduin. Luulen, että ne olivat TIA-kohtauksia. Sairaalassa sanottiin, että jos saa sellaisen, varsinainen iso aivohalvaus voi olla tuloillaan. Niin siinä taisi käydä.”
”Seuraavan kohtauksen sain noin vuotta myöhemmin”, Faulkner muistelee. ”Olin jälleen avosydänleikkauksessa, jolloin sain taas yhden TIA-kohtauksen. Palasimme tien päälle ja ajattelin kaiken olevan kunnossa. Oikeassa kädessäni oli jotain, ja luulin sen johtuvan sormuksistani. Otin ne pois, mutta ajattelin jonkin olevan edelleen vinossa. Kokeilin vaihdella plektroja. Jokin oli erilailla.”
”Sitten harjasin eräänä aamuna hampaitani ja tuumin, että oikeassa kädessäni on todellakin jotain vikaa. Samoin oikeassa jalassani. Palasimme siis sairaalaan. Kävin testeissä ja aivojeni vasemmalta puolelta löytyi vamma, mikä vaikuttaa [kehon] oikeaan puoleen. Onnekseni en soita kitaraa jalallani, joten pärjään asian kanssa.”
”Minulle sanottiin että se, ettei vamma ole hävinnyt kertoo kyseessä olleen aivohalvaus, ei pelkkä TIA-kohtaus. TIA-kohtauksen vahingot korjaantuvat, mutta aivohalvauksissa ne ovat pysyviä. Luulin aiemmin, että minulla oli aivovamma, mutta nyt se olikin totta.”
Faulkner sanoo, ettei ole halunnut kertoa asiasta, koska kokee niin monen eri tahon luottavan häneen, aina faneista kitaratehtaisiin
”He ovat panostaneet minuun, enkä halua kenenkään tietävän tästä, koska heti kun he saavat kuulla asiasta, he saattavat häipyä.”
Faulkner painottaa, että Priestin riveissä tulee olla viimeisen päälle soittokunnossa.
”Priestin kaltaisen bändin kanssa täytyy olla maailmanluokkaa, enkä tuntenut olevani sitä. Soitin joka ilta. Tunsin itseni huijariksi, koska ihmiset eivät tienneet totuutta – ehkä. Jonain päivänä he kuitenkin saisivat tietää. Joku saa sen selville ja sanoo, että hän ei soita yhtä hyvin kuin ennen. Äänitimme Invincible Shield -albumin kitararaitoja kotistudiossani enkä pystynyt soittamaan vuotta aiemmin äänitetyillä demoilla olevia juttuja. Soitimme Elegant Weaponsin kanssa 2023 ja ihmettelin kun en pystynyt kaikkeen mihin ennen. ’Mitä on meneillään?’ Mitä enemmän treenasin, sitä huonommaksi se meni.”
Faulkner sanoo halunneensa kertoa aivovammastaan julkisesti, koska tietää monien kamppailevan riittämättömyyden tunteiden kanssa.
”Haluan heidän tietävän, että he eivät ole yksin. Kaikki meistä, luultavasti useammat kuin uskommekaan, kamppailevat eri asioiden kanssa.”
”Toisinaan tulen pois lavalta, soitan kotiin ja sanon, että ’en pysty tähän.’ On juttuja joita kykenin soittamaan aiemmin – mieleeni saattoi juolahtaa jotain ja sain sen punnerrettua ulos. Ja nyt minulla oli vaikeuksia rytmissä pysymisessä. ’En pysty tähän. Lyön hanskat tiskiin.’ Sitten kohdalle osuukin hyvä ilta. Kuka sellaista haluaa? Mutta sellaista se on. Se on totuus. Minä kamppailen tämän asian kanssa.”
Kaikesta huolimatta Faulkner on tyytyväinen, ettei hänen tarvitse enää yrittää piilotella kokemaansa.
”Tieto on nyt julki. Minun ei tarvitse piilotella enää. Toivottavasti tämä voi auttaa muita omien ongelmiensa kanssa ajattelemaan, että ’tämä on ihan okei’ tai ’en ole yksin. Kuinka käännän tämän positiiviseksi omalla kohdallani?’ Siitä tästä on kyse.”