Kauko Röyhkä on ottanut tavakseen kirjoittaa Facebook-sivulleen muistelmia vanhoista levytyksistään. Mies on tähän mennessä kertonut pitkissä kirjoituksissa Steppaillen-esikoislevynsä synnystä sekä Onnenpäivä-lp:n tekemisestä, ja uusimmassa viestissä palataan Lauralle-albumin (1984) aikoihin. Tämän levyn nimikappalehan on todennäköisesti tekijänsä tunnetuin laulu ja varmasti eniten radiosoittoa saanut biisi.
– Olimme jo keikoilla soittaneet muutamaa uutta biisiä. Lauralle oli yksi niistä, mutta siinä ei ollut vielä introa. Mats [Hulden] sävelsi intron. Hän myös kehitteli biisin hienostuneen soinnutuksen. Pohdin Rikun [Mattila] kanssa, millainen kitarasoolo siihen pitäisi soittaa. Ehdotin, että hän muokkaisi melodian Driftersien On Broadwayn sävelmästä. Tuohon aikaan kuuntelimme paljon 1960-luvun soulia. Diggailimme myös elokuvamusaa, Morriconea ja tv-sarjojen tunnareita. High Chapparalin tunnari on yksi hienoimmista. Sellainen oli meidän lapsuutemme musiikkia, Röyhkä kirjoittaa ja jatkaa:
– Jatkoin pop-biisien kirjoittamista. Minä kävelen, Se ihana soul-levy, Tuulee ja Anniina olivat häikäilemättömiä yrityksiä tehdä radiohittejä. Oudompaa puolta edustivat Ulos ullakkohuoneesta, Kuollut osa, Metsä ja Mulla ei ole mitään. Autio maa perustui Uuno Kailaan runoon ja oli sävelletty pari vuotta aikaisemmin neuroottisella kaudellamme. Mats saapui takapiruksi mukaan levytykseen. Äänitykset sujuivat enimmikseen hyvässä hengessä.
Mitä studiohommiin tulee, levyn tekemiseen annettu studioaika osoittautui auttamatta liian lyhyeksi, mikä aiheutti pienimuotoisia ongelmia.
– Ylitimme parilla päivällä meille varatun aivan liian lyhyen ajan. [Antti] Porkka sai siitä kipinän kaapata nauhat. Kesäkuussa meillä oli keikka Provinssirockissa. Porkka tuli Seinäjoelle tapaamaan minua. ”Tää teidän levy on mestariteos. Jätä se Väänänen ja anna mun julkaista se”, hän suostutteli. Porkalla oli oma Mirror-firmansa, joka oli julkaissut Etkös ole ihmisparan ja heavybändi Riff Raffin levyn. En lumoutunut hänen lirkkuttelustaan. Lauralle-lp:n julkaisu viivästyi Porkan sekoilun takia, Röyhkä muistelee.
Lauralle sai suopean vastaanoton, ja albumia piti tietysti promotoida kiertueella. Levyä seurasikin muhkea keikkarupeama, jonka aikana tuli myös erimielisyyksiä.
– Seurasi kuukauden pituinen kiertue, jonka aikana soitimme lähes joka päivä. Myös sunnuntaisin ja maanantaisin oli keikka. Joka paikassa oli paljon väkeä. Kiertueen aikana saimme kuulla, että meidät oli valittu mukaan valtion rahoittamalle Nuorisovuoden kiertueelle, joka sekin kesti kuukauden. Olimme siis yhtäjaksoisesti kaksi kuukautta keikoilla. Kun lähdimme matkaan, oli kevättalvi ja kun palasimme kotiin, oli jo melkein kesä. Nuorisovuoden keikat soitettiin urheilutaloilla. Mukana kiertueella olivat Pelle Miljoona oy, Woude, Heinäsirkka ja Kadotetut. Davekin vieraili jollakin keikalla ja Porin loppukonsertissa pääesiintyjänä oli Popeda. Tulin parhaiten toimeen Kadotettujen kanssa. Kimmo Helistö varsinkin oli hauska tyyppi, jonka kanssa riitti juteltavaa, Röyhkä kirjoittaa ja jatkaa:
– Ennen loppukonserttia suututin Sampo Laurikaisen. Hän toimi Nuorisovuoden kiertueen puuhamiehenä. Sampo on aina ollut kova kommunisti, ja nyt hän yritti ujuttaa lavalle eteläamerikkalaisia aktivisteja puhumaan politiikkaa. Sanoin, että ne tyypit voivat tulla jauhamaan Che Guevara -paskaansa, jos hommaat tänne myös pari venäläistä poliittista vankia puhumaan Neuvostoliiton keskitysleireistä. Myöhemmin, kun järjestettiin suomalaisten bändien vierailuja Neuvostoliittoon, me emme koskaan päässeet mukaan. Sielun veljet ja Kadotetut kävivät noilla viinanhuuruisilla reissuilla ja palasivat venäläiset koppalakit päässään.
Lue alkuperäinen päivitys alta: