Megadeth-johtaja Dave Mustaine vieraili hiljattain Guitar Worldin haastattelussa kertaamassa pitkää, monivaiheista uraansa. Kitaralehdessä kiinnitettiin tietysti erityistä huomiota kaikenlaisiin soittoteknisiin asioihin, ja Mustaine muisteli esimerkiksi yhtyeensä vanhoja kitaristeja – Megadethissä kun on vuosikymmenten mittaan ehtinyt vaikuttaa kaksinumeroinen määrä kepittäjiä. Tähän ryhmään on luonnollisesti kuulunut monenlaisia persoonia.
Yksi erikoinen tapaus löytyy 1980-luvulta, kun Megadeth oli äänittämässä vuonna 1988 julkaistua So Far, So Good… So What! -albumiaan. Mustaine oli erottanut bändin kahdella ensimmäisellä levyllä soittaneen Chris Polandin miehen huumeongelmien vuoksi (sekä siksi, että Poland oli ilmeisesti myynyt Mustainen soittolaitteistoa päihderiippuvuuttaan rahoittaakseen), ja kun uutta jäsentä etsittiin, Mustaine innostui nähdessään Malice-nimisen yhtyeen keikalla. Malicen kitaristi Jay Reynolds vaikutti lupaavalta.
”Malicella oli isokokoinen, pitkä, hyvännäköinen kitaristi, joka soitti Gibson Flying V:llä ja oli nähdäkseni saanut runsaasti vaikutteita Michael Schenkeriltä”, Mustaine kertoo artikkelissa ja jatkaa:
”Halusin saada hänet Megadethiin, ja hän innostui bändiin liittymisestä. Sitten olimmekin studiossa äänittämässä So Far, So Good… So Whatia ja sanoin hänelle, että ok, nyt sinun on aika äänittää soolosi.”
”Hän vastasi, että selvä, minäpä soitan kitaraopettajalleni ja pyydän häntä tekemään ne soolot ja opettamaan ne minulle. Ajattelin, että älä nyt viitsi, tämän täytyy olla huijausta. Mutta ei, se oli totta. Niin hän halusi oikeasti tehdä.”
Mustaine kertoo leikkineensä mukana, ja kun mainittu kitaraopettaja hälytettiin apuun, kävikin niin, että maikasta tuli Megadethin uusi kitaristi.
”Kitaraopettaja Jeff Young saapui paikalle, ja kuten olen sanonut, Jeff on todella hyvä kitaristi. Hänellä on oma uniikki tyylinsä, aivan kuten Chris Polandilla oli ennen häntä, ja aloimme yhdessä työstää levyä.”