Classic Rock on kaivanut arkistoistaan kitaristilegenda Gary Mooren haastattelun vuodelta 2006.
Moore ei antanut jutussa juuri arvoa 80-luvun hard rock -levyilleen, kutsuen esimerkiksi Victims Of The Futurea ”veltoksi yritykseksi soittaa raskasta rockia.”
Kun kitaristille todettiin, että ihmiset kuitenkin pitivät kyseisistä levyistä, Moore ei ottanut moista kuullakseen.
”Ei ainakaan täällä, kaveri!”
Moorelta kysyttiin seuraavaksi, oliko hän kuullut Nightwishin vuonna 2001 julkaistua Over The Hills And Far Away -coveria.
”Joo. Minusta sillä on vähän karaoke-vibaa, koska tausta on niin samanlainen”, kitaristi sanoi. ”En tarkoita sitä pahalla, mutta se oli melkein identtinen. He ovat uskoakseni iso juttu nykyään, joten hienoa että he tekivät sen.”
Moore osti aikoinaan Fleetwood Mac -legenda Peter Greenin vuoden 1959 Gibson Les Paulin, mutta päätyi myymään sen vuosia myöhemmin. Aihe oli selvästi edelleen arka.
”En oikeastaan halua puhua siitä, sillä sen piti olla diskreetti kauppa, mutta nyt siitä huudellaan pitkin nettiä”, Moore harmitteli. ”En ole yhtään tyytyväinen, koska en olisi halunnut ylipäätään luopua siitä. Sitten se ääliö alkoi louskuttaa leukojaan julkisesti – oli kuin minulta olisi vedetty housut nilkkoihin.”
Toimittajan todettua, että mieheltä odotettiin turhaan 80-luvun hittejä vuoden 2003 Monsters of Rock -konserttien yhteydessä, Moore ärsyyntyi.
”Ei pidä paikkaansa. Soitin [Thin Lizzyn] Don’t Believe A Wordin ja [Freen] Wishing Wellin”, kitaristi sanoi. ”En ollut soittanut niitä sitten 80-luvun. Soitin [The Yardbirdsin] Shapes Of Thingsin, joka heijasteli hyvin tuota ajanjaksoa.”
Toimittajan huomautettua, että nämä olivat kuitenkin covereita, Moore keskeytti vastalauseen heti alkuunsa.
”Setissäni on aina ollut covereita. Puolet Still Got The Bluesista on covereita. Soitan juttuja, jotka tuntuvat hyvältä – en aikonut kaivaa naftaliinista mitään Rocking Every Nightia. Minua on moitittu setistä, erityisesti Classic Rock -lehdessä. ’Miksi hän ei soittanut enempää bluesia?’, he ihmettelivät. No, kiertueen nimi on vittu Monsters Of Rock.”
Classic Rock moitti vuonna 2001 Moorea trendien perässä juoksemisesta. Kitaristi oli asiasta eri mieltä.
”Jotkut mulkut ovat aina mollaamassa. Olen aina tehnyt mitä haluan. Jos itse en pidä jostain, en voi odottaa kenenkään muunkaan pitävän siitä. Monia uria on luotu toistamalla sitä samaa yhtä levyä. Jos tienaisin miljoonia, tekisin nyt jazzlevyjä.”
Voit käydä lukemassa haastattelun kokonaisuudessaan täällä.
