Legendaarinen kitaran vinguttaja piipahti hiljattain etäyhteyden välityksellä Jordi Pinyolin haastateltavana. Juttutuokion aikana aiheeksi nousi muun muassa se, kuinka äänilevybisnes on kitaristin uran aikana muuttunut. Tästä Malmsteenilla riittikin sitten sanottavaa.
”Ala itsessään ei ole kovin kaunista seurattavaa”, Malmsteen aloittaa. ”Totuus on, että äänitebisnes perustui 70- ja 80-luvuilla yhteen asiaan: rahaan, kuten minkä tahansa yrityksen kohdalla. He loivat tuotteen ja halusivat myydä sitä. Jos jokin tietty bändi tai tyyli löi läpi, ne alkoivat jahdata aina seuraavaa isoa juttua. Uusia bändejä ja artisteja kiinnitettiin joka viikko. Siitä tuli pentutehtailua, missä laatu alkoi kärsiä. Oli originaaleja ja sitten lukemattomat määrät kopioita… enkä puhu nyt itsestäni tai kitarasta, vaan musiikkityyleistä.”
”Kun Grunge löi läpi, Nirvana oli ensimmäinen ja sitä seurasi miljoona muuta grungebändiä, joiden nimiä en edes tiedä. Tai kuten glam metalin kohdalla oli ensin joku Poison, kunnes MTV:llä alkoi pyöriä 15 tai 20 uutta bändiä jotka näyttivät ja kuulostivat samalta. Sitten se meni muodista.”
”Syy oli se, että levy-yhtiöt tiesivät aina mitä myydä”, kitaristi jatkaa. ”Siihen oli olemassa kaava. Kaikkeen oli kaavat. Radiossa, MTV:llä ja niin edelleen. Muutosten tuulten puhaltaessa vaihtuivat myös kiinnitettävät bändit joilla kääriä tuohta. Touhulta mureni pohja kun itse tuote katosi. Miksi käyttää rahaa myydäkseen jotain mitä ei ole enää olemassa? Enää ei ole levykauppoja tai levyjä. Ei ole enää tuotetta.”
”Suoratoistopalveluilla ei voi tienata kuin kasarilla, ei sitten millään. Se heijastuu myös siihen mitä tapahtui kaikille kitaristeille, jotka nousivat yleiseen tietoisuuteen nähtyään, että ’tämä Malmsteenin kaverihan pärjää mukavasti. Hankitaan kourallinen lisää ja aletaan tienaamaan.’ Sama juttu Bon Jovin ja kaikkien muidenkin kohdalla. Kun heistä tuli isoja, seurasi satoja samalta kuulostavia ja näyttäviä bändejä. Niin se toimi ennen vanhaan. Olin paikalla ja näin sen omin silmin. En lukenut siitä kirjoista. Navigoin siellä kaiken keskellä ja pysyttelin omalla kurssillani.”
”Nykyään ei enää ole suuria levy-yhtiöitä, joilla on omat toimistot ja edustajat jokaisessa kaupungissa. Sellaista ei enää ole. Ennen muinoin [miljardööri] Richard Branson tuumi, että ’haluan tienata. Perustanpa tästä levy-yhtiön.’ Nykypäivänä levy-yhtiö perustetaan rakkaudesta musiikkiin, ei rahan tarpeessa. Youtuben ja vastaavien myötä kuka tahansa voi tehdä levyn, videon ja kaikkea. Kaikki on laimennettu. Mikään ei enää iske.”
”Jos mennään vielä kauemmas menneisyyteen, The Beatles saapui Amerikkaan vuonna 1964. He kävivät yhdessä tv-showssa ja heistä tuli maailman isoin bändi, koska kanavia oli vain kaksi. Jos he tekisivät saman nyt Youtubessa, kukaan ei nakkaisi paskaakaan. Niin se meni ennen ja nykyään menee näin. Asialle täytyisi tehdä jotain, en vain tiedä mitä… vinyylilevyt ovat sentään nousseet uuteen suosioon.”
”Kun minä olin penska, sitä mentiin metrolla kauppaan ja ostettiin levy, vietiin sen kotiin ja laitettiin soimaan samalla kun kuunneltiin ja katseltiin kuvia. Se oli iso juttu. Eipä ole enää. Sellaista ei enää ole. ’Joo, teen uuden levyn.’ Okei, mutta missä on levykauppa? Ei niitä ole.”
Lue myös: ”Hänen levynsä ovat olleet paskaa jo pitkään” – Mikael Åkerfeldt tylyttää Yngwie Malmsteenia