Korvamadot – siis kappaleet tai biisien osat, jotka alkavat soimaan mielessä ja soivat siellä yhä uudestaan ja uudestaan – ovat monille tuttuja ilmiöitä, joillekin suoranaisia riesoja. Australialaisen Uuden Etelä-Walesin yliopiston tutkijat ottivat korvamadot mikroskoopin alle ja selvittivät, miten sellainen oikein syntyy ja miten siitä voi päästä eroon. Tutkimuksesta uutisoi The Guardian.
Korvamadoksi päähän soimaan jäävissä kappaleissa on – luonnollisesti – yleensä jokin helposti mieleen jäävä koukku. Tutkijoiden mukaan sitäkin isommassa roolissa on kuitenkin toisto ja siksi nimenomaan kertosäkeistä tulee helpoiten korvamatoja.
”Yleensä korvamatoja tutkiessa keskitytään ja analysoidaan biisin koukkua eli lyhyttä riffiä tai osaa, joka kiinnittää kuuntelijan huomion. Useimmissa tutkimuksissa ei kuitenkaan oteta huomioon, miten koukku toistuu, yleensä juuri kertosäkeissä. Siksi korvamadoilla ei välttämättä ole mitään tekemistä musiikillisten ominaisuuksien kanssa. Itse musiikilla ei ole väliä, kunhan siinä vain on tarpeeksi toistoa”, toteaa tutkimusta johtanut professori Emery Schubert.
Koukkujen ja toiston lisäksi korvamato vaatii ”isännältään” lisäksi myös otollisen, rentoutuneen tilan.
”Jos olet hyvin keskittynyt johonkin toimeen tai olet tiiviissä vuorovaikutuksessa ympäristösi kanssa, korvamatoa tuskin putkahtaa päähäsi.”
Hyvä asia on kuitenkin se, että korvamadoista – joista pahimmiksi eräs varhaisempi tutkimus nimesi Lady Gagan Bad Romancen ja Kylie Minoguen Can’t Get You Out Of My Headin – voi päästä myös tietoisesti eroon.
”Ne voi saada pois esimerkiksi kuuntelemalla tai ajattelemalla kyseisen biisin loppuun asti, ajattelemalla tietoisesti jotain muuta kappaletta tai poistumalla ärsykkeiden ääreltä. Näitä ovat vaikkapa sanat tai muistot, jotka liittyvät kappaleeseen tai sen sanoihin.”
Korvamatojen tutkiminen saattaa vaikuttaa hassulta, mutta Schubert muistuttaa, että niiden kautta voidaan saada tietoa siitä, miten ihmisen tajunta, tietoisuus ja muisti toimivat ja miten ihminen jäsentelee asioita mielessään. Tärkeää tutkimustietoa, siis!
