Suomalaisittain ajateltuna Hollywood-elokuvien kaltaiset eri värisillä lasereilla höystetyt, pitkälle seuraavan päivän aamuun jatkuvat hikiset ja vähäpukeiset tehdashallireivit ovat lähinnä kyseisten elokuvien näyttelijöille. Tai korkeintaan Amerikan metropoleissa asuvien yksinoikeus. Euroopassa on kuitenkin piilotettu helmi, jossa juhliminen onnistuu elokuvamaisissa puitteissa parhaimmillaan viisikin tuntia Suomalaisia yökerhoja pidempään ja huomattavasti edullisemmin.
Alankomaiden toisiksi suurin kaupunki, Rotterdam, poikkeaa jo ulkoasultaan perinteisestä hollantilaisesta rakentamisesta. Ahtaiden ja pienten kanaaleja reunustavien katujen sijaan kaupungissa on tilaa liikkua modernien ja lasiseinäisten pilvenpiirtäjien katveessa ja uskomattoman vilkas yöelämä saa pohjoismaalaisen matkustajan usein hymyilemään ääneen. Rotterdamia pidetäänkin monesti konemusiikin alakulttuureiden kuten drum and bassin ja dubstepin epävirallisena pääkaupunkina. Myös perinteinen Gabber-musiikki ja -tyyli ovat lähtöisin Euroopan suurimmasta satamakaupungista. Juhlille tarjotaan ympäri vuoden kunnolliset puitteet, mikä tarkoittaa toisinaan myös tyhjillään olevien tehtaiden ja asuinalueiden ulkopuolisten fasiliteettien käyttöönottoa. Kaukaisimmatkin klubit ja reivit ovat kuitenkin vajaan vartin metromatkan päässä keskustasta, joten kyse ei todellakaan ole mistään latotansseista. Hollantiin löytyy myös runsaasti halpoja lentoja ja mahtavia lentotarjouksia ympäri vuoden.
Reivituristit ja konemusiikin suurkuluttajat kaikkialta maailmasta ovat jo kymmeniä vuosia matkustaneet Englannin ja Berliinin klubeille etsimään täydellisiä reivejä. Englannin klubien kohtaloksi on koitunut viimeisen kymmenen vuoden aikana lama, korkeat hinnat ja aikaiset sulkemisajat. Koska olet viimeksi nähnyt elokuvissa ihmisten lähtevän kotiin reiveistä puolen yön aikoihin? Berliinissä taas kuuluisimmille klubeille ei pääse kuin tietynlainen bile-eliitti ja lopuissa, miellyttävissäkin, klubivaihtoehdoissa soiva löysä boiler room house jättää monet kaipaamaan nopeampaa ja tanssittavampaa musiikkia. Heilua voi Turussakin.
Subway, PRSPCT ja Korsakov ovat kaupungin tunnetuimpia esimerkkejä loppuunmyydyistä tehdashallireiveistä. Tiedättekö ne bileet, joissa vihreät ja siniset laserit välähtelevät ihmisten välistä, juoman kanssa saa kulkea minne haluaa, kauniit ihmiset tanssivat ympärillä läpi yön ja se tärkein: baariin ei ole koskaan jonoa. Ei niitä ole. Paitsi, että kyllä, kyllä on. Pääsylippujen hinnat ovat edullisia ja turisteja nenänvartta pitkin katsovat silmäparit ovat vaihtuneet vieraanvaraiseen ja avosyliin levitettyyn käsipariin. Kaikki ovat tervetulleita, sillä yksi näiden “uudenlaisten” juhlien primus motoreista hoksasi tuoda takaisin vuosia sitten unohdetun tosiasian: jokaisissa bileissä voi olla hauskaa.
PRSPCT levy-yhtiön ja tapahtumanjärjestäjän omistaja ja vetäjä, Gareth De Wijk, eli Trasher, pitää koko kaupunkia uniikkina eurooppalaisessa juhlimiskulttuurissa. Lähes joka viikonloppu ympäri maailmaa soittava DJ on yksi Rotterdamin tämän hetken tunnetuimpia tapahtumajärjestäjiä ja hahmoja. Jo 15 vuoden ajan suuria PRSPCT tapahtumia ja PRSPCT XL reivejä järjestänyt punkkari näkee monia syitä Rotterdamin viehätysvoimalle.
-Rotterdam on aina ollut hieman karumpi ja kovempi omalla tavallaan. Samalla se on myös paljon aidompi kaupunki, jossa ulkopuolisen pitää todella etsiä löytääkseen kovimmat bileet ja parhaimmat paikat. Kun se paikka löytyy, se tekee koko kaupungista eri näköisen ja kiinnostavamman.
Muutamalla kympillä voi Rotterdamissa nähdä kymmeniä drum and bass ja dubstep tiskijukkia kaikkialta maailmasta verhoiltuna sydämen pysäyttävän syvään äänimaisemaan. Poikkeuksellista on myös se, että juurikin suurimmissa tapahtumissa on tilaa liikkua ja hengittää. Hallit eivät ole täyteen ahdettuja ja tarkkaan rajattuja karsinoita, vaan tilaa on jätetty myös viilentymiselle, tupakoinnille ja keskustelulle. Vertauksen vuoksi, samaisella pääsymaksulla saa hädin tuskin oluen Ibizan kuuluisimmilla, Greenpeacen pahinta painajaista muistuttavilla, täyteen ahdetuilla klubeilla.
-Hollannissa valtiolla on budjetti populaarimusiikille. Eikä se nyt tietenkään saa yhtä paljon rahaa, kuin esimerkiksi klassinen, mutta se silti tunnistetaan kulttuurina ja tärkeänä asiana. Missään muualla tälläinen hardcore musiikki ei saa palkintoja, mutta PRSPCT voitti juuri Rotterdamin parhaan klubi-illan palkinnon kaikkien house-iltojen nenän edestä. Tätä skeneä tuetaan niin valtion kuin järjestöjen puolesta ja vuokrat ovat monissa paikoissa halpoja. Siinä on Rotterdamia sulle.
Rotterdamin drum and bass ja hardcore -yleisö eroaa myös muiden maiden sekä kaupunkien yleisöstä perustavanlaatuisesti. Jokainen juhlija otetaan avosylin vastaan, eikä ketään syrjitä. Samasta yleisöstä löytyy juhlijoita 18-vuotiaista mekkoihin pukeutuneista nuorista aina yli 40-vuotiaisiin rock ’n roll henkisiin miehiin. Reivit viehättävät ihmisiä monista eri musiikin alakulttuureista ja yhdistyvät isoiksi juhliksi joissa kaikilla on hauskaa. De Wijkin mukaan isoimmissa PRSPCT XL juhlissa lähes puolet yleisöstä tulee myös ulkomailta.
-Sen 15 vuoden aikana, kun olen järjestänyt Prospect bileitä, niissä ei ole ollut kertaakaan yhtään tappelua. Kelaa, parikin tuhatta ihmistä isossa tehdashallissa ja ei yhtään tappelua. Musta se kertoo jo aika paljon. Mutta me järjestäjät ollaan ihan samaa porukkaa kuin yleisökin. Meidän ja yleisön välissä ei ole vallihautoja vaan kaikki ovat lähestyttäviä ja kaikenlainen diivailu on tiputettu pois. Ihmisiä tulee meidän bileisiin kuitenkin kaikkialta maailmasta, Yhdysvalloista, Englannista, Japanista, Venäjältä ja kaikki tulevat tänne pitämään hauskaa.
Ja ehkä niin monen alakulttuurin synnyinsijana, rotterdamilaiset haluavat pitää omistaan kiinni. Kun dubstepista tuli iso juttu, drum and bass pysyi silti isompana kuin missään muualla. Muissa kaupungeissa dubstepjuna oli täynnä, Rotterdamissa kaikille oli tilaa. Drum and bass -kansa on musiikillensa omistautuneempaa, kuin vain valtavirran mukana kulkeva massa. Vähän kuin metalli Suomessa.
Yksi asia Rotterdamissa nousee kuitenkin ylitse muiden: hauskanpito. Juhlien järjestäjät ja juhlijat tietävät itse, että tärkeintä on olla yhtä isoa porukkaa jolla on hauskaa. Turhasta pingottaminen ei palvele muita kuin Kristillisdemokraatteja.
-Me emme ota edes itseämme liian vakavasti. Tänäänkin mä varmaan puhun radiossa seksistä ja kaikesta muusta väärästä. Ja kuinka monta levy-yhtiötä sä tiedät, joilla on 45 000 tykkääjää Facebookissa ja jotka silti postaa kuvia kaikesta randomista ja pahviin piirretyistä munista? Mutta niin me nähdään tää homma. Me järjestäjät ollaan samaa porukkaa kuin meidän yleisö ja kaikki tietää sen.