Demoefekti 45/22: Cushions, Agarwaen, Portland Convoy, Weightless World

Cushions

CUSHIONS

Pääkaupunkiseudun Cushions soittaa kulmikasta ysärihenkistä indie rockia. Äänimaailma on bändillä hyvin hallussa. Maalailevat kitarat kuulostavat todella hienoilta ja poikkeuksellisen hyvä laulaja tuo biisiin radioheadmaista syvyyttä. Sävellyksenä Church of the Individual tekee kuitenkin ehkä vähän liikaa mutkia. Vaikka biisi välttää tehokkaasti kliseitä ja helppoja ratkaisuja, tulee se samalla ohittaneeksi myös kertsit ja koukut. Ideoita, luovuutta ja soittotaitoa silti löytyy. Puuttuvasta tarttumapinnasta huolimatta kirkkaasti viikon paras.

instagram.com/cushions_bandi

AGARWAEN

Kymenlaakson Agarwaen kertoo saatteessaan soittavansa kauhumetallia. Death metal -laulusta ja tuplabassorummuista huolimatta bändi ei kuitenkaan sijoitu esimerkiksi Carach Angrenin tai Cradle of Filthin linjoille. Sävellyksellisesti Channel of Lunacy on aika rock-henkinen ja sitä kannattelee thunderstruckmainen riffi. Sanoituksellisestikin Agarwaen on edellä mainittuja enemmän huumorimielellä liikenteessä. Biisi on vähän ylipitkä ja korkeammalta laulavan vokalistin sanoitusten rytmitykset harvemmin toimivat. Biisi kuitenkin nostattaa erittäin toimivasti jännitettä loppuaan kohti.

facebook.com/Agarwaenband

PORTLAND CONVOY

Helsingin Portland Convoy kertoo saatteessaan bändin juurten olevan vahvasti kiinni 70-luvun rockissa, ja se käykin selväksi heti No Sign Of Rainin alkumetreillä. Särökitarat ja rummut kuulostavat autenttisen 70-lukuisilta, eikä cowbelliltakaan vältytä. Biisin polkaistessa käyntiin innostus kuitenkin laskee, sillä bändin Lynyrd Skynyrd -pastissi kuulostaa aivan liikaa muiden imitoinnilta kuin omalta ilmaisulta. Sellainenkin kirosana kuin Wolfmother tulee mieleen. Soittotaitoa ja studio-osaamista riittää, mutta biisi ei tunnu kovin autenttiselta.

facebook.com/portlandconvoy

WEIGHTLESS WORLD

Jyväskylän Weightless World soittaa modernia melodista metallia. Keskitempoinen, sävellyksellisesti sekava ja minimalistisesti sovitettu Ragdoll jättää vähän demomaisen vaikutelman, kuin bändi ottaisi varovaisia ensimmäisiä askeliaan. Biisi yhdistelee paradiselostmaista goottihenkistä laulua ja syntikoilla vahvistettuja moderneja metalliriffejä. Lyric video korostaa aika kömpelöitä sanoituksia. Kitarasoolo on teknisesti varsin hyvä, mutta ei tuo biisiin mitään lisää. Djentahtava väliosa ei toimi teknisestikään. Viisiminuuttisessa biisissä on ehdottomasti liikaa osia ja liian vähän ideaa.

facebook.com/weightlessworld


Soundin Demoefektissä nostetaan joka toinen viikko esiin muutama kiinnostavin demo. Demosetänä toimii Nuutti Heiskala.
Ohjeet demojen lähettämiseen löytyvät täältä.