Länsimaisten rocklevyjen hankkiminen oli hyvin hankalaa Virossa 1980-luvulla, mutta monet suomalaiset yhtyeet olivat silti suuressa suosiossa lahden eteläpuolella. Nyt kuka tahansa voi ostaa mitä tahansa musiikkia Virossakin, mutta suomenkieliset artistit nauttivat enintään marginaalista suosiota. Naapurivisaa järjestävän Kosmikud-yhtyeen Raivo Rätte haluaa korjata tilanteen.
Tallinnan Rock Cafessa on väljää vielä ennen iltayhdeksää. Porukkaa kuitenkin valuu sisään tasaiseen tahtiin ja mainiona keikkapaikkana tunnetun Rock Cafen tunnelma alkaa hiljalleen kohota. Takahuoneen puolella on sen sijaan nautittu tiiviistä tunnelmasta jo parin tunnin ajan. CMX:n nelikko ja yhtyeen henkilökunta, Ismo Alanko ja Teho Majamäki sekä heidän teknikkonsa, liuta virolaisia muusikoita ja roudareita ja… No, joka tapauksessa, moinen miehitys täyttää komeasti yhden backstagen.
– Naapurivisa näyttäisi tarjoavan terveellistä vaihtelua. Ei mekään soiteta ihan joka keikalla täydelle salille, CMX:n kitaristi Timo Rasio hymähtää.
CMX ja Ismo Alanko Teholla ovat siis matkanneet Tallinnaan osallistuakseen Naapurivisa-keikkasarjaan. Seuraavana iltana suomalaiskaksikon sekä virolaisten Kosmikudin ja Ultima Thulen on määrä esiintyä Helsingin Nosturissa. Naapurivisa sai alkunsa muutama vuosi sitten, kun Kosmikudin basistina ja Viron ainoan ison rockfestivaalin Rabarockin isähahmona tunnettu Raivo Rätte istui iltaa Kometa-yhtyeen muusikoiden kanssa.
– Kehittelimme ideaa kulttuurivaihdosta ja päätimme käydä tuumasta toimeen. Naapurivisa-nimi saatiin vanhasta 60-luvulla pyörineestä tietokilpailusta, jonka tarkoituksena oli nimenomaan naapurimaiden kulttuuriyhteistyön syventäminen. Kauko Röyhkä on muuten tehnyt biisinkin Viron edustajasta Hardi Tiituksesta Kaksi koiraa -levylle, Rätte hymähtää.
– Painelin myöhemmin Nosturia pyörittävien Tapio Hopposen ja Eeka Mäkysen puheille ja ehdotin heille tällaista kaksoiskeikkaa; yksi Tallinnassa, toinen Helsingissä. Naapurivisassa ovat sittemmin esiintyneet muun muassa Viikate, Kotiteollisuus, Maj Karma ja Röyhkä. Keikkojen sivutuotteena on syntynyt sosiaalisia suhteita. Esimerkiksi Viikatteen ja Kosmikudin välille on muodostunut niin mainio side, että mehän voisimme lähteä yhdessä maailmankiertueelle.
1980-luvulla monet suomalaiset yhtyeet olivat suosittuja Virossa. Suomen televisio oli Neuvostoliittoon kuuluneen Viron ikkuna länteen ja varsinkin tallinnalaiset tutustuivat moneen suomalaiseen bändiin tv:n välityksellä.
– Nykyään suomenkielisen rockin suosio on marginaalisempaa. Ismo Alanko nauttii edelleen Virossa legendaarista mainetta, mutta hänenkin faninsa ovat vanhaa koulukuntaa. Siis niitä, jotka oppivat aikoinaan suomen kielen televisiosta. Nykyään nuoriso ei enää ymmärrä suomea eikä suomalaisella musiikilla ole niin suurta merkitystä, Rätte sanoo.
Virolainen rockmusiikki on elänyt viime vuosina noususuhdanteessa.
– Kosmikud on ollut kasassa kymmenisen vuotta. Kun me aloitimme niin eurodance oli suosittua. Mallimittainen tyttö pyöritti pyllyä ja paskasoundinen tanssipop soi. Kosmikudin kaltaiset rockbändejä pidettiin lähinnä sellaisina rumina ankanpoikasina. Viime vuosina rock on kuitenkin nostanut päätään.
Sitten tulee aika käynnistää vuoden 2008 Naapurivisa. CMX marssii lavalle yhdeksän jälkeen ja Rasion profetia käy toteen. Noin tuhat henkeä vetävä Rock Cafe ei ole täynnä, mutta samalla se on myös kaukana tyhjästä. CMX esittää biisejä kronologisessa järjestyksessä ja muun muassa Aivosähköä uppoaa yleisöön mainiosti.
– Oli mukava soittaa. Joutui oikein tekemään duunia, eivät olleet ne nyrkit pystyssä automaattisesti, kitaristi Janne Halmkrona sanoo myöhemmin.
CMX nauttii Virossa underground-mainetta, mutta kuten Raivo mainitsi, Ismo Alanko on kova nimi. Sielun Veljet esiintyi Tallinnan Linnahallissa jo vuonna 1986 ja Järvakandin pikkukylästä kotoisin oleva Raivo Rätte oli seuraamassa sittemmin legendaariseksi kutsuttua konserttia.
– Oli hämmentävä ja outo kokemus nähdä länsimaalainen rockyhtye. Myös miliisejä ja sotilaita oli joka puolella ja heidän läsnäolonsa varjosti hyvää tunnelmaa. Miliisihän saattoi napata kenet tahansa ja hakata hänet sitten huvin vuoksi.
Miten sinä, virolainen maalaispoika, ylipäänsä ajauduit rockmusiikin pariin neuvostoaikana?
– No, isoveljeni päätti opettaa minulle kitaransoittoa. Hän lukitsi minut huoneeseen ja sanoi: ”Opettele tämä sointu niin pääset ulos”. Minut siis terrorisoitiin muusikoksi, Rätte naurahtaa.
Neuvostoaikana Viroon oli hyvin hankala kuljettaa länsimaisia rockalbumeja. Toisaalta yksikin riitti.
– Ulkomaiset levyt olivat kiellettyjä, mutta tullivirkailijoita pystyi lahjomaan. Sitten kun joku länsimainen albumi saapui maahan niin kopiointipalvelu toimi 24 tuntia vuorokaudessa. Musiikki levisi kulovalkean tavoin. Jos joku kyläläinen sai vaikka Bon Jovin pitkäsoiton niin kohta se oli kaikilla.
Raivo muistaa myös ensimmäisen vierailunsa suomalaiseen levykauppaan vuonna 1990.
– En ollut uskoa silmiäni. Hyllyt olivat täynnä musiikkia ja kuka tahansa saattoi ostaa mitä tahansa. Katselin touhua monta tuntia. Siinä oli virolaispoika kummissaan.
Seuraavaksi Rock Cafen lavalle nousee Ismo Alanko Teholla. Rätte on oikeassa; Alankoa ei ole unohdettu näillä kulmilla. Alanko ja lyömäsoittaja Teho Majamäki astuvat aplodeeraavan yleisön eteen ja varsinkin setin vanhemmat kappaleet saavat hurmioituneen vastaanoton. Kaksikon yhteispeli on hypnoottista ja Kanoottilaulun soidessa voi melkein tuntea historian siipien havinan.
Ismo Alanko on juuri sellainen sopivan vaihtoehtoinen artisti, joita Raivo toivoisi Viroon enemmänkin. Maan keikkatarjonta on sinänsä jo hyvällä tasolla ja Saku Suurhallin kaltaisessa hallissa voi järjestää R.E.M.:n ja Ozzy Osbournen kaltaisten artistien konsertteja. Viron aktivoituminen tällä rintamalla hyödyttää myös pohjoista naapuria. Suomalaisten fanien on helppo matkustaa Tallinnaan katsomaan keikkoja – ja tunnelma on taatusti parempi kuin vaikkapa kolkossa Helsingin jäähallissa. Lisäksi ”Baltian kanavan” aukeaminen merkitsee lisääntyviä konsertteja myös Suomeen. Aikaisemminhan bändit tulivat pistokeikalle Ruotsista, mutta nyt orkesteri saattaa jatkaa matkaa Viron, Latvian ja Liettuan kautta Puolaan ja Saksaan. Raivo ei kuitenkaan näe tilannetta pelkästään hyvänä.
– Virossa on keikkoja melkein enemmän kuin lääkäri määrää, mutta liian usein esiintyjät ovat vanhoja haisevia pieruja. Tänne pitäisi tuoda uudempia artisteja tyyliin The Klaxons tai vanhemmista jotakin Lou Reedia.
Rätte on käynyt sanoista tekoihin. Miehen isännöimä rockfestivaali Rabarock on eräänlainen Viron Ilosaarirock.
– Meillä ei ole kapasiteettia ostaa Linkin Parkia, mutta pystymme hankkimaan kiinnostavia vaihtoehtoja. Viime kesänä Rabarockissa soittivat muun muassa The Fall, Sparks ja Danko Jones.
Ja sitten on Rätten vuoro nousta lavalle. Tummaa rockia soittavan Kosmikudin keikka päättyy myöhään, mutta jo aikaisin aamulla on määrä nousta Helsinkiin vievään laivaan. Unet jäävät vähiin, mutta kukaan ei valita.
”Esiinnyttiin sitten todella vapautuneesti”
Ismo Alanko on esiintynyt usein Virossa. Ensimmäinen kerta on kuitenkin se legendaarisin; elettiin vuotta 1986 ja Sielun Veljet nousi lavalle Tallinnan Linnahallissa. Virossa elettiin neuvostoaikaa.
– Oltiin jo aikaisemmin käyty Moskovassa, joten Tallinnaan meneminen ei enää aiheuttanut niin kovaa kulttuurishokkia. Sielun Veljien keikalla oli kauaskantoiset vaikutukset sen ajan Virossa – oltiinhan me ensimmäinen siellä esiintynyt länsimaalainen rockyhtye. Onneksi J.M.K.E.:n Villu Tamme ja kumppanit näkivät Siekkarit, eivätkä jotakin muuta, Ismo nauraa.
– Lavan edessä oli synkkien järjestysmiesten ketju ja siellä oli myös helvetisti koiria. Se oli aika aggressiivista järjestyksenpitoa. Keikka käynnistyi niin että me mentiin yleisön joukossa rummut kourassa ja huudettiin Kanoottilaulua. Onneksi ihmiset saivat kuitenkin heilua musiikin tahdissa, sitä ei kielletty.
Neuvostoliiton-keikat olivat järisyttäviä elämyksiä neitseelliselle yleisölle, mutta ne vaikuttivat myös bändin toimintaan.
– Sielun Veljet suorastaan löysi itsensä Moskovassa. Päästiin isolle lavalle kukkoilemaan ja huomattiin, että jengihän sekoaa meidän toiminnasta. Edustettiin siellä vapautta ja me sitten päätettiin esiintyä todella vapautuneesti. Siitä se Siekkareiden todella mielipuolinen lavameininki lähti.
Sielun Veljet näytteli virolaista bändiä myös Suomen televisiossa, Neil Hardwickin Pakanamaan kartta -ohjelmassa.
– Yhtyeen nimi oli Hingekarjused ja meillä oli biisi Ärä Kaugele. Käpylän Alkon myyjä muistikin juuri mainita, että soittakaa Nosturissa Ärä Kaugele. Se oli vähän liian paha haaste tähän hetkeen!
“13. studiolevy ja itsetutkiskelun paikka”
CMX julkaisee marraskuussa Kaikki hedelmät 1992-2008 -tuplakokoelman.
A.W. Yrjänä: – Meiltä on aikaisemmin julkaistu kaksi kattavaa kokoelmaa. Kaikki hedelmät ei ole best of vaan se sisältää radiobiisejä ja muilla tavoin tunnettuja lauluja. Kokoelmaa ei ole tarkoitettu kuulijoidemme ydinjoukolle, he omistavat nämä biisit jo ennestään. Tämä on pikemminkin ihmisille, jotka ovat pitäneet jostakin kappaleestamme, mutta eivät ole kuitenkaan hankkineet levyä.
Nykytyyliin kokoelmalta löytyy myös kaksi uutta biisiä.
A.W.: – Sinkuksi valitun biisin nimi on Rautalankaa. Se on sellaista rautalankamusiikkia. Yritettiin olla yksinkertaisia ja laulaa rakkaudesta… Seuraavalle levylle ei puolestaan ole ainuttakaan valmista biisiä, en yksinkertaisesti ole ehtinyt työhuoneeseen asti. Saa nyt nähdä, mitä alitajunnasta pulppuilee. Ensi kesän lopulla mennään kuitenkin studioon. Se on sitten kolmastoista studiolevy ja itsetutkiskelun paikka.
Janne Halmkrona: – Ehkä me pultataan särökanava vahvistimesta kiinni ja tehdään meidän Automatic For The People.
Tarkasti ottaen kokoelman myötä saataville tulee kuitenkin peräti kuusi uutta kappaletta.
A.W.:- Niin, kokoelman ostaja voi myös tilata ilmaisen neljän biisin ep:n. Me kutsutaan sitä hardcore-ep:ksi, vaikka siellä onkin vain yksi varsinainen hc-biisi.
JH: – Ep päättyy kappaleeseen, jossa Yrjänä kertoo mielipiteensä muun muassa nykyhevistä. Biisi loppuu lauseeseen “Yrjänä 2008, logging off, peace”.