Energisistä livevedoistaan tunnettu räpviisikko Good Boys aloittaa Hittaa-levynsä julkkarikiertueen rytinällä.
¥oung Oatl¥ eli Kosmo Jutila työntyy tamperelaisen kulttuuriravintolan matalalta lavalta yleisöön. Loppuunmyydyn keikan yleisö räppää Jutilan laineja sanasta sanaan tämän roikkuessa yhdestä Telakan paksuista hirsipylväistä.
Bändiin kuuluvat Jutilan lisäksi Leo Minkkinen (MC Vatkain), Roy Kaarla (Sensei Cook), Lauri Lindh (Hew Lorry) ja Miro von Konow (Akuutti M).
Välispiikissä muut bändiläiset kommentoivat, että Jutila on luvannut olla huutamatta, koska hänen äänensä ei ole aivan kunnossa. Lupaus ei pidä, vaan meno yltyy villiksi.
Keikan jälkeen jäsenet ovat tyytyväisiä suoritukseensa.
– Pitkästä aikaa treenattiin keikkaa varten, ja se meni aika lailla yhtä hyvin kuin harjoituksissa, Lindh sanoo.
– Siinä huomasi olevansa kuolevainen ihminen. Uusia biisejä joutui miettimään paljon enemmän kuin vanhempia, Jutila lisää.
Uutta haastetta
Hittaa on teknisempi kuin Good Boysin aiempi tuotanto. Flow’t ovat monimutkaisempia ja nopeampia, ja levyllä on vähemmän perinteistä boom bap -tyyliä, josta bändi tuli tunnetuksi ensimmäisillä julkaisuillaan.
– Tuntui, että nyt piti opetella uusi rytmisoitin. Siinä oli kiroilua äänittäessä, Jutila kertoo.
– Mulla taas tuli sisäinen hurraus, kun räppäsi träpähtäviin biitteihin, Kaarla heittää perään.
Inspiraatiota uuteen flow-painotteiseen tyyliin piti hakea Suomen ulkopuolelta. Bändin mukaan vaikutteina toimivat esimerkiksi That Mexican OT:n, RXKNephew’n ja Christ Dillingerin kaltaiset internetissä kasvaneet ja Soundcloud-räpistä ponnistaneet tekijät.
Myös sanoituksiin muodostui uudenlaista tyyliä. Good Boysin lyriikkaa on vaikea kuvailla tyhjentävästi, mutta ainakin sanat leikkisä, abstrakti, pomppiva ja pohtiva kuvaavat sitä. Slangia ja itse keksittyjä sanoja on viljelty tekstiin ahkerasti.
Bändi työsti uutta levyään tiiviisti noin puolen vuoden ajan. Sinä aikana levylle alkoi muodostua omanlaisensa maailma.
– Tietynlaista tematiikkaa tuli vahingossa sinne tänne, ja se vahvistui ajan kanssa, von Konow kuvailee.
Viisikko kiritti toisiaan levynteon aikana enemmän kuin aiempia levyjä tehdessään. Minkkisen mukaan sanoitukset, flow’t ja äänet haluttiin hioa tarkasti.
– Puhuttiin Krison kanssa, että me sanotaan mielipiteemme toisillemme suoraan. Se oli ihan äimänkäkenä, Lindh sanoo.
Palautteen antamisessa auttaa se, että bändin jäsenet ovat hyviä ystäviä.
– Mun mutsi laittaa tosi iloista viestiä, jos sen työkaverilla on ollut hyvät jutut, mutta meillä on aina bestikset messissä. Se on ihan uskomaton työsuhde-etu, Minkkinen kuvailee.
Bändi täyttää tänä vuonna kahdeksan. Ensimmäisen levyn julkaisusta tulee syksyllä seitsemän vuotta. Historian muistelu saa bändin jäsenet vertailemaan omaa matkaansa muihin. Oliko The Beatles yhdessä kymmenen vuotta?
– Kohta vedän johnlennonit ja teen jonkun sänkyprotestin, Kaarla vitsailee.
Good Boysin musiikki ei ole raptorimaista huumoriräppiä, mutta bändillä on paljon absurdeja ja hauskoja sanoituksia. Usein on vaikeaa tunnistaa, milloin ollaan tosissaan ja milloin ei. Hauskuus ei ole aina helppo laji. Kun levyn deadline lähestyi, myös paineet kasautuivat.
– Se on hassu tunne, kun on ihan loppu, vituttaa, on huono ilma huoneessa, bändikaverit ärsyttää ja pitää yrittää keksiä jotain tosi hauskaa, von Konow kuvailee.
– Ja joku sanoo, että ”ei käy!”, Lindh sanoo ja naurahtaa.
Good Boys menee tyhmäksi
Good Boysin teksteissä vilisevät popkulttuuriviittaukset lisäävät sanoitusten huumoriarvoa – krapulaisen maanantain olotilan vertaaminen Karvisen habitukseen on samaan aikaan absurdi ja osuva vertaus.
Vieraskielisten erisnimien käyttämisellä on myös käytännöllinen syy: ne tuovat kirjoittamiseen lisää mahdollisuuksia.
– Meillä on tämä suomen kieli, mutta sitten meillä on koko maailman erisnimet, joista löytyy loputon määrä kummallisia riimiaihioita. Mitä hupsumpi se nimi tai sana on, sitä hauskempi riimi voi olla, von Konow sanoo.
Toisaalta kikkailun kanssa voi päätyä myös umpikujaan.
– Suomessa ei ole hirveesti juttuja, jotka rimmaisi Dwayne the Rockin kanssa. Sitten mä vaan sanoin sen kolmesti, Kaarla toteaa.
Bändi käyttää ajoittain tietoisesti yllättävän yksinkertaisia riimejä. Minkkinen vertaa versessä luodun riimikuvion rikkovia laineja tapaan, jolla Stepa kirjoittaa musiikkiaan.
– Jos Stepa lukee tätä niin sori, mutta en pitkään tajunnut sen uutta musaa. Se laittaa ensimmäisen riimin minkä keksii. Yhtenä päivänä mulla vaan välähti aivoissa, että kun sieltä tulee just se sana, mitä ei saisi rimmata, se on ihan nerokasta.
Good Boysin musiikin yllätyksellisyys huomattiin myös heidän levy-yhtiössään. Dödstiliä Lahti-Sampan eli Samppa Laineen kanssa pyörittävä Jodarok eli Matti Salminen kehui bändiä levynteon aikana.
– Jodarok kommentoi, ettei se osannut arvata yhtään riimiä etukäteen, Lindh kertoo.
Bändin suhde levy-yhtiöön on rento. Dödstil hoitaa bisneksen ja bändi musiikin. Uusimman levyn tuotti Lindh, miksauksen ja masteroinnin hoiti Kaarla.
– Samppa ja Joda on vähän niin kuin vanhemmat. Soittavat välillä, että kävisitte useammin, Minkkinen heittää.
Lisää kunnianhimoa
Vaikka Good Boys on kuvaillut itseään ”Fennoskandian ensimmäiseksi täysin hyvyyskeskeiseksi bändiksi”, sen meininki ei ole aina ”sunshine and rainbows”, kuten Kaarla asian ilmaisee.
Kysymys, mitä mieltä bändin jäsenet ovat suomiräpistä, saa ilmeet pohtiviksi. Joku huokaisee ”shieeet”. Keskustelu alkaa sovittelevasti.
– Työn kannalta tulee kuunneltua aika paljon uuden sukupolven suomiräppiä. En välttämättä fiilaa sen tekijöitä niin paljon, mutta osaan arvostaa niitä räppäreinä, sitä että ne on löytäneet oman jutun, von Konow kuvailee.
Useampaa bändin jäsentä tuntuu vaivaavan, että monilla nuorilla räppäreillä musiikintekemisen keskiössä ei ole hiphopkulttuuri vaan menestyminen ja brändi.
Minkkinen kuvailee tilannetta niin, että jos menestyy ensisijaisesti sosiaalisen median hahmona, voi tehdä jonkin aikaa aivan minkälaista musiikkia tahansa ja ihmiset kuuntelevat sitä. Von Konow taas pohtii, että nykyään on vaikea tietää, kuinka paljon räppärit oikeasti tykkäävät räpin tekemisestä ja miten paljon kyse on halusta menestyä.
– Ne hahmot päätyy putoamaan aika nopeasti, koska yleisö unohtaa niiden kiinnostavuuden, jos ne ei tee hyvää musaa, Minkkinen sanoo.
Kuunneltuaan bändikavereidensa pohdintoja Jutila huikkaa vitsaillen, että Good Boys on sen sijaan aito räppibändi, koska hän ja Minkkinen tutustuivat breikkitunneilla ja graffiteja maalatessa.
Myös itseään perfektionistiksi kuvailevalla Minkkisellä on aiheesta sanottavaa.
– En kuule sellaista, että haluttaisiin kunnianhimoisesti uudistaa räppiä.
Jutila taas huomauttaa, että aina ei voi olla täydellinen.
– On mullakin tuolla levyllä fillerilaineja. ”En oo hehtoja boollannu pottiin” ei tarkota yhtään mitään. Se vaan rimmaa ihan hyvin, hän sanoo.
– Massive respect menee kaikille kollegoille, jotka jaksavat yrittää, ja tietenkin kaikille, jotka tekee musaa, Minkkinen toteaa.
Hyvyyttä maailmaan
Vaikka aina ei voi pysyä positiivisena, Good Boysin musiikki on enimmäkseen iloista ja kannustavaa. Onko näinä aikoina vaikeaa pysyä toiveikkaana?
Jutilan mukaan opinnoista, somesta ja uutisista tulee helposti olo, että maailma on loppumassa. Hän opiskelee antropologiaa Helsingin yliopistossa.
– Ei sen jälkeen tee mieli kuunnella musaa, jossa vielä muistutetaan, että kaikki on menossa päin helvettiä, Jutila sanoo.
– Jos me tuotetaan jollekin onnellinen olo 47 minuutiksi, kun se kuuntelee Hittaa-albumin, niin kyllä sitten voi taputtaa itseään selkään, von Konow lisää.
Ainakin Tampereen-keikalla bändi onnistui tavoitteessaan. Yleisön energia ei tuntunut mahtuvan Telakan hirsirungon sisälle ja hymyjä näkyi huomattavasti enemmän kuin useimmilla räppikeikoilla.
Esiintyminen oli hyvällä tavalla poukkoilevaa, teknisesti taitavaa ja sopivan teatraalista. Kun MC Vatkain räppäsi lavalla, että bändi on tullut jäädäkseen, se oli helppo uskoa.