On helmikuu 2008. Kaksi studioalbumia julkaisseen Volbeatin ympärille on kehkeytynyt kovasti kuhinaa, ja ”elvismetallia” soittavan yhtyeen ensimmäistä Suomen-keikkaa on ehditty odottaa jo jonkin aikaa.
Megadethin kanssa soitettu Helsingin-konsertti avaa portit varsin tehokkaasti, ja tulevien kuukausien aikana Volbeat palaa maamme perukoille useammankin kerran. Huuma näkyy myös myyntilistoilla: syyskuussa ilmestyvä Guitar Gangsters & Cadillac Blood -kolmoslevy nousee suoraan Suomen ykköseksi.
– Olen sanonut tämän aiemminkin, mutta Suomi oli meille aikoinaan aivan erityinen maa, ja on tietysti edelleenkin. Toki se, että pääsimme jo alku-urallamme soittamaan Megadethin kaltaisen legendan kanssa, oli suurenmoista, laulaja-kitaristi Michael Poulsen toteaa.
– Kun suomalainen virta alkoi viedä, se todellakin vei. Levymme myivät erittäin hyvin ja fanit olivat todella innokkaita. Samalla itseluottamuksemme nousi kohisten. Tajusimme ennen kaikkea suomalaisten ansiokkaan diggailun ansiosta, että Volbeatistä voi tulla kova juttu myös kansainvälisesti.
Niin kävikin. Lähestytään asiaa muutaman numeron avulla: vuoteen 2025 mennessä Volbeatille on myönnetty eri maista kaikkiaan 143 kulta- tai platinalevyä. Bändi on myös noussut Billboardin rocklistan kärkeen kymmenellä eri biisillä. Yksikään toinen Pohjois-Amerikan ulkopuolelta tuleva bändi ei ole pystynyt samaan.
– Kun kuulin näistä lukemista jokin aika sitten, olin itsekin aivan ihmeissäni. Soitin bändin taustavoimille ja tiedustelin, pitävätkö numerot todella paikkansa. Eivät kuulemma enää pidä: arvolevyjä on nykyään vieläkin enemmän. Onhan tämä nyt aivan käsittämätöntä!
Kun takana on lähes kaksikymmentä suosiollista vuotta, tuntuuko menestys jo itsestään selvältä?
– Kun Volbeatin suosio alkoi 2010-luvulla paisua, se tarkoitti työtä. Ihan helvetin kovaa työtä. Julkaisimme uuden studiolevyn kahden tai kolmen vuoden välein ja kiersimme aivan tolkuttomasti. Parisataa keikkaa vuodessa oli ihan tavallista, Poulsen sanoo.
– Sitten iski pandemia ja kaikki suunnitelmat menivät jäihin. Kun pakollinen pysähdys tuli, ehdin katsoa ensimmäistä kertaa taakse. Mietin menneiden vuosien hurjia tapahtumia ja käänteitä. Availin kellariini unohtuneita pahvilaatikoita ja tutkin niiden sisältöä ihan ihmeissäni. Että hemmetti soikoon, tuollaista on tapahtunut. Ja tuollaista ja tuollaista.
– Se, että maailma aukesi uudelleen ja saamme tehdä tätä edelleen kovalla tasolla, on mieletöntä. Olen ihan oikeasti saamarin kiitollinen. Maailma on nykyään pähkähullu, eikä kukaan tiedä, mitä seuraavan kulman takana lymyilee. Tämä taitaa olla klisee, mutta yritän nauttia Volbeatin menestyksestä niin kauan kuin nautittavaa on.
Sinulla on ollut myös vakavia terveysongelmia ja kurkkusi on operoitu muutaman kerran.
– Kolmesti! Kun ensimmäinen kurkkuleikkaus oli takana, en pystynyt vähään aikaan edes puhumaan. Se oli kieltämättä hemmetin pelottavaa, olenhan kuitenkin laulaja. Onneksi toipuminen oli verrattain nopeaa ja suurimmat huoleni väistyivät. Nyt takana on kolme isohkoa leikkausta. Tunnen olevani täysin kunnossa ja laulaminen tuntuu hyvältä, mutta vasta tuleva näyttää lopullisen tilanteen.
– Olen tajunnut vasta jälkikäteen, että uusi albumimme on aiempaa kitarapainotteisempi ja laulu on hieman pienemmässä roolissa. En oikein tiedä, onko tämä jotakin alitajuista, mutta ainakaan en suunnitellut sitä. En toki suunnitellut levyä juuri muutenkaan – se vain tapahtui!
Vanhoja hyviä aikoja
Volbeatin yhdeksäs studioalbumi God of Angels Trust ilmestyy 6. kesäkuuta. Yhtyeen soundia määrittävät elementit ovat tallella, mutta levy sai muotonsa aivan uudella tavalla. Tai ainakin uusvanhalla tavalla.
– Halusin palata säveltäjänä ihan tietoisesti vanhoihin… hyviin aikoihin. Enkä tarkoita nyt Volbeatin varhaisia edesottamuksia, vaan 90-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa toimineen death metal -bändini Dominusin juttuja, Poulsen sanoo.
– Kun tein siihen aikaan biisejä, touhu oli vaistonvaraista, luonnollista ja viatonta. Riffit olivat pääosassa ja niiden täytyi olla kovaakin kovempia. Kun kappaleita valmistui, joidenkin rakenteet olivat hyvin vaihtelevia. Joissakin biiseissä oli mietitty kertosäe, toisissa ei. Joskus mukaan tuli c-osa, toisinaan ei. Lopputulos saattoi olla melkein mitä tahansa.
Poulsen kertoo, että alettuaan säveltää Volbeatille vuosituhannen alussa hän nojasi tiettyihin rakenteisiin ja lainalaisuuksiin.
– Puntaroin, mietin ja hioin kappaleita toisinaan todella pitkään. Tuo kirjoitustyyli hallitsi tekemistäni yli kahdenkymmenen vuoden ajan, mutta nyt halusin tehdä ison käännöksen.
– Viime kesänä aloin muistella omia alkuaikojani muusikkona ja päätin katsoa, voiko pian 50-vuotias tyyppi säveltää parikymppisen Michaelin lailla: täysin spontaanisti, turhia miettimättä, ilman sääntöjä. Jos biisi alkaa kertosäkeellä, sitten se alkaa. Jos kertsiä ei ole lainkaan, sitten sitä ei ole. Mietin toki aluksi, mitähän hemmettiä tästä tulee, mutta suureksi riemukseni vanhojen tapojen äärelle palaaminen tuntui luontevalta. Ja mielettömän inspiroivalta!
Mikä oli ensimmäinen uusi biisi?
– Ensinnäkin pitää mainita, etten kertonut bändin muille ydinjätkille [rumpali Jon Larsen ja basisti Kaspar Boye Larsen] etukäteen, että kirjoitan nyt musiikkia eri tavalla, Poulsen naurahtaa.
– Kun menimme ensimmäistä kertaa soittokämpälle, ilmoitin täysin vakavalla naamalla, että alamme nyt treenata biisiä nimeltä In the Barn of the Goat Giving Birth to Satan’s Spawn in a Dying World of Doom. Jätkät katsoivat minua todella hämmentyneinä. Sitten jompikumpi tiedusteli varovaisesti, mahdanko vitsailla. En toki. Sitten soitin heille kappaleen raakaversion ja hämmennys vain lisääntyi. Missä on kappaleen kertosäe? Vastasin, että tässä ei ole kertsiä… Ja se on koko biisin juttu!
Täytyy sanoa, että yhtyetovereidesi kummastus on ymmärrettävissä.
– Seuraavaksi kerroin heille ideoistani koko levyn suhteen. Painotin esimerkiksi sitä, että meillä on jo aivan tarpeeksi tarttuvia kertosäkeitä ja nyt asiat tehdään eri tavalla – hyvin eri tavalla.
– Tuskin maltan odottaa, että pääsemme soittamaan In the Barnin amerikkalaisilla ja eurooppalaisilla areenoilla ja fanit yrittävät laulaa biisin nimen kanssani. Harjoituskertoja ei ole luvassa, sillä otsikko mainitaan kappaleessa vain kerran.
Nopeaa toimintaa
God of Angels Trustin materiaali taisi syntyä hyvin nopeasti?
– Aiemmin olen saattanut kirjoittaa ison kasan alustavia biisejä ja lopullinen levymateriaali on valittu niiden joukosta. Nyt väsäsin tasan kymmenen kappaletta! Periaatteessa työskentely eteni niin, että kirjoitin uuden biisin maanantaina ja sovitimme sen valmiiksi tiistaina. Kun kappale oli läjässä, se oli siinä – emme enää koskeneet aihioon. Keskiviikko kului taas säveltämisen parissa, ja torstaina pistimme biisin läjään. Ja niin edelleen. Viikonloput olivat vapaita. Kappaleiden tekemiseen kului vähän yli kolme viikkoa, mikä on Volbeatin mittapuulla todella nopea tahti.
– Koska sävellysvaiheessa ei ollut mitään sääntöjä, kokonaisuudesta tuli varsin vaihteleva. Toki mukana on vähän perinteisempiäkin kappaleita ja traditionaalisempia rakenteita, mutta varmasti yli puolet levyn materiaalista on varsin… vapautunutta.
Alkoiko sinua työskentelyn edetessä mietityttää, mitä fanit ajattelevat näin all over the place -kamasta?
– Ei niinkään. Huomasin kuitenkin jossain vaiheessa, että sävellysaivojeni perinteisempi puolisko – se viime vuosina aktiivisena ollut – alkoi huutaa epätoivoisena, olenko unohtanut sen kokonaan. Annoin sitten sillekin vähän tilaa, Poulsen naurahtaa.
Ette kuitenkaan panneet ihan koko palettia uusiksi, sillä nauhoititte albumin pitkäaikaisen luottotuottajanne Jacob Hansenin studiolla Tanskan länsirannikolla.
– Ehkä olisi ollut vähän liikaa, jos olisimme vaihtaneet myös studiota ja ääniteknikkoa. Jacob on vanha tuttu, ja tiesimme, että hänen kanssaan on turvallista hullutella, Poulsen sanoo.
– Myös studiosessio oli todella nopea. Kaiken materiaalin nauhoittamiseen ja miksaamiseen kului vain kolmetoista päivää. Ripeä toiminta johtui erityisesti siitä, että halusin levylle vahvan livefiiliksen. Siinä on jotakin kiehtovaa, että muusikolla on lavalla vain yksi mahdollisuus. Jos mokaat, sitten mokaat. Pyrimme siis siihen, että saamme kappaleet purkkiin ykkösellä, ja aika hyvin siinä myös onnistuttiin.
Päivä kerrallaan
God of Angels Trust – lyhennettynä tietenkin GOAT – herättää katsojan mielenkiinnon myös kannellaan. Kuvassa on lastenhuone, jonka avonaisella ovella nököttää sarvipäinen vuohi.
– Kansi viittaa moniin albumin teksteihin. Minulla on kaksi lasta, ja samaan aikaan kun maailma muuttuu yhä erikoisemmaksi, omat huoleni tuntuvat vain lisääntyvän, laulaja-kitaristi sanoo.
– Pikkulapsen huone on kuvaannollisesti turvallinen paikka, mutta heti oven ulkopuolella avautuu toisenlainen maailma. En tietenkään pidä vuohia pahoina olentoina, mutta raskaan musiikin parissa niitä pidetään paholaismaisina, minkä vuoksi kannessa on nimenomaan vuohi. Jos uusissa sanoituksissa on jokin viesti, se on tämä: meidän pitää suojella seuraavaa sukupolvea maailman pahuudelta. Niin, tiedän… Tehtävä on haastava!
Lonely Fields kertoo puolestaan isästäsi.
– Hän kuoli aikoja sitten, mutta huomaan käsitteleväni hänen poismenoaan edelleen. Lonely Fieldsissä palaan aikoihin, jolloin olin pikkupoika ja kävin isäni kanssa viikonloppuisin pelloilla keräämässä maissia linnuille. Kotiin palatessamme asettelimme maissisaaliimme taivaanvuohien ja muiden syötäväksi. Muistan edelleen elävästi niihin päiviin liittyneen kesäisen tuoksun, sinisen taivaan ja niin edelleen.
– Asun nykyään talossa, jonka ikkunasta avautuu näkymä… niin, maissipellolle. Meillä päin on paljon lintuja, jotka koputtavat välillä ikkunaani. Haluan ajatella, että ne tuovat viestiä isältäni: ”Michael, lähde taas pelloille ja ota omat lapsesi mukaan.” Kuten arvata saattaa, Lonely Fields on minulle hyvin henkilökohtainen kappale.
Taas Suomeen
Seuraava maailmankiertueenne alkaa Yhdysvalloista kesäkuun alkupuolella. Onko rundaaminen nykyään katkeransuloisempaa kuin ennen?
– Rakastan duuniani edelleen syvästi enkä aio valittaa, että pääsemme kiertämään maapallon hienoimpia areenoita, Poulsen avaa.
– Työskentelytavat ovat kuitenkin muuttuneet. Olemme viilanneet kiertämistä emmekä ole tien päällä yhtäjaksoisesti kovin pitkään. Ja kun rundaamme Euroopassa, lennän usein vapaapäivinä kotiin. Lisäksi vaimoni ja lapseni ovat toisinaan mukana tien päällä. Kyse on siitä, että yritän löytää parhaan mahdollisen tasapainon kiertämisen ja muun elämän välille.
Tampereen-konsertti on luvassa lokakuussa. Osaatko arvata, montako kertaa Volbeat on esiintynyt Suomessa vuosien varrella?
– Todella usein… Mutta täytyy myöntää, että sen tarkempaa tietoa minulla ei ole.
Kun nousette Nokia-areenan lavalle, se on suhteellisen varman tiedon mukaan kolmaskymmenes Suomen-keikkanne.
– Niinkö paljon niitä on ollut? Voi hemmetti. Yritän muistaa tämän mahtavan tasaluvun spiikkaillessani suomalaisfaneille!
Numeroista puheen ollen: Volbeat viettää ensi vuonna 25-vuotispäiviään. Aiotteko juhlia?
– En rehellisesti sanoen tiedä. Kuten mainitsin, maailma on nykyään pähkähullu ja elän päivän kerrallaan. Mutta jos maapallo ei ole ensi vuonna tulessa, saatamme hyvinkin keksiä jotain hauskaa!