Philip Hansen Anselmo nousi metalli-ikoniksi amerikkalaislegenda Panteran riveissä 1990-luvulla. Tämä groove metal -pioneeri on kuitenkin vain yksi Anselmon yhtyeistä, sillä mies on vaikuttanut vuosien mittaan muun muassa Downin, Superjointin ja Scourin kokoonpanoissa. Puhumattakaan lyhytikäisemmistä projekteista. 2010-luvun alkupuolella muusikko perusti myös Philip H. Anselmo & The Illegals -sooloyhtyeen.
Monenlaisten kokoonpanojen vuoksi ei tule varsinaisena yllätyksenä, että Anselmon ympärillä on taas uusi ryhmä. Se kantaa nimeä En Minor, ja yhtyeen When the Cold Truth Has Worn Its Miserable Welcome Out -debyyttialbumi ilmestyy syyskuun alkupuolella.
Millaista musiikkia En Minor sitten tarjoilee? No, oletko sattunut kuulemaan Behemoth-yhtyeen kipparin Adam ”Nergal” Darskin Me and That Man -projektibändiä? Lienee melko turvallista sanoa, että mikäli Me and That Manin tummat ja akustishenkiset sävyt herättävät mielenkiintoa, niin En Minorin melankolinen “kill the party” -materiaali on ehdottomasti tarkastamisen arvoista.
– Tuntuu aivan uskomattoman hienolta ja helpottavalta julkaista En Minorin pitkäsoitto. Huh huh, viimeinkin, sanoo Anselmo.
– Tämän levyn juuret alkoivat nimittäin vahvistua jo yli neljä vuosikymmentä sitten. Sain ensimmäisen kitarani ollessani yhdeksänvuotias, ja aloin melkein saman tien tehdä omia biisejä. En Minorin levyllä ei toki ole näitä ensimmäisiä ideoita, mutta albumi soundaa silti hyvin pitkälle sen suuntaiselta materiaalilta, jota tykkäsin soittaa pikkupoikana.
En Minorin kokoonpanossa vaikuttaa Anselmon vanhoja ystäviä muista takavuosien yhtyeistä, ja mukana ovat muun muassa Superjoint-miehet Kevin Bond sekä Jimmy Bower.
– Soitin heille ensimmäisiä En Minor -aihioita joskus 1980-luvun lopulla, joten olemme kuunnellet demobiisejäni jo monen vuosikymmenen ajan. Heidän mukaan pyytäminen oli itsestään selvää!
En Minor alkoi saada vakavampia piirteitä vuonna 2012, kun yhtyeen Anselmo alkoi jammailla Steve ”Schteve” Taylorin kanssa.
– Yhtäkkiä meiltä alkoi syntyä valmiimpaa kamaa, eikä vain alustavia aihioita. Aloimmekin sitten kokoontua muutaman muusikon kanssa treenikämpälle, ja ryhdyimme katsomaan minun ja Steven riffejä ja melodioita vähän vakavammin. Kappaleet saivat nopeasti lihaa luidensa ympärille, ja päätimme julkaista jossakin vaiheessa pitkäsoiton. Nyt on sitten sen aika!
Kun vastaajana on Philip Anselmo, täytyy miehelle toki esittää pari toisenlaistakin kysymystä. Erityisesti sen vuoksi, että New Orleansissa 1990-luvun alussa perustetun Downin ensilevyn ilmestymisestä tulee tänä syksynä kuluneeksi 25 vuotta. Eikä toki unohdeta sitä, että Panteran läpimurtolevy Cowboys from Hell vietti heinäkuussa kolmekymppisiä.
– Aiomme juhlistaa Downin debyyttiä, ja kerromme aiheesta enemmän lähiaikoina, sanoo Anselmo ja jatkaa:
– Muistikuvani Cowboys from Hellistä ovat luonnollisesti lämpimiä. Itse liityin Panteraan vuonna 1986, mutta veljekset (kitaristi Dimebag Darrell ja rumpali Vinnie Paul) olivat tässä vaiheessa paiskineet hommia jo viiden vuoden ajan. Power Metal -albumi (1988) alkoi kiinnittää isompien toimijoiden huomion, ja saimmekin kiinnityksen suurelle ATCO Recordsille. Kirjoitimme uutta materiaalia parin vuoden ajan, ja Cowboys from Hell ilmestyi sitten kesällä 1990. Pitkäsoitto ei ollut mikään välitön menestys, mutta pikku hiljaa suosio alkoi kuitenkin nousta. Panteran menestys tuli ensisijaisesti kiertämisen ansiosta, sillä rundasimme vuosikausien ajan kuin pähkähullut.
Anselmo pitää merkitsevän tauon.
– Tämän vuoksi tuntuu joskus ärsyttävältä, kun monilla on Panterasta täysin väärä mielikuva. Hulluimmat taitavat jopa kuvitella, että levy-yhtiö kasasi Panteran ja alkoi tehdä meistä menestyvää nimeä. No, tämä ei voisi olla juuri kauempana totuudesta. Hah hah!
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 7/2020.
