Eduskuntavaalit lähestyvät, ja vaalien tulos määrittää, millaista kulttuuripolitiikkaa Suomessa harjoitetaan seuraavan neljän vuoden ajan. Korona-ajan vaikeudet romuttivat monen muusikon luottamuksen päättäjiin, eikä perussuomalaisten Riikka Purran taannoin tokaisema ”kulttuuri on luksusta” -heitto ainakaan lisännyt uskoa tulevaan.
Millaisia ajatuksia vaalit ja kulttuurikeskustelu musiikkiväessä herättävät? Lähetimme monenmoisille muusikoille samat neljä kysymystä, joissa pohditaan kulttuurin merkitystä yhteiskunnassa, päättäjien suhdetta kulttuuriväkeen sekä sitä, millaisia toivomuksia muusikoilla on tulevien vuosien varalle. Osa ilmotti saman tien, ettei tahdo kommentoida aihetta julkisesti, mutta osa vastasi mielellään. Julkaisemme nyt haastattelusarjassa musiikkiväen pohdintoja, ja ensimmäisenä vuorossa on Von Hertzen Brothersin keulakuva Mikko von Hertzen.
Millainen rooli kulttuurilla on mielestäsi suomalaisessa yhteiskunnassa?
”Kulttuuri on sen kanssa työskenteleville kaikki kaikessa ja luulisin, että pääosalle suomalaisista ehdottomasti tärkeä osa omaa ja kansallista identiteettiä. Se, että numeroihin fiksoituneiden päättäjien taholta kulttuuri toimialana jää usein huomioimatta ja se, että sitä vähätellään, on ehdottomasti ymmärryksen puutetta alan tuottavuudesta ja laajuudesta. Olen ennenkin kysynyt, mitä maamme olisi ilman taiteilijoitamme, urheilijoitamme, näyttelijöitämme, kirjailijoitamme, muusikoitamme ja heidän taustavoimiaan? Pelkkää harmaata valopilkutonta mössöä.”
”Olemme liian takertuneita katsomaan ympäröivää maailmaa talouden kautta. Elämä on elämyksiä varten, ja luonnon lisäksi kulttuurin parissa työskentelevien ihmisten tuottamat elämykset lisäävät ymmärrystä ihmisyydestä ja olemassaolostamme. Meidän pitäisi olla ylpeitä kulttuuritoimijoistamme. Tärkeintä olisi ymmärtää kulttuurin merkitys omalle hyvinvoinnillemme. Jos kulttuuripalvelut yhtäkkiä loppuisivat, saattaisimme vasta sitten havahtua niiden tarpeellisuuteen. Kun paikkakunnan ainoa leffatetteri, keikkapaikka tai teatteri suljetaan, avautuu useimpien paikallisten silmät tälle.”
Millaisia ajatuksia sinussa herätti Riikka Purran avaus siitä, että kulttuuri olisi ikään kuin ylimääräinen luksustuote?
”Tämä populistinen avaus ei yllättänyt minua lainkaan. Perussuomalaiset on aina ylenkatsonut kulttuuritoimijoitamme jostain ihmeen ’me persut sentään teemme oikeata työtä’ -asenteesta käsin. Jos nyt puhutaan kulttuuritoimijoiden tukemisesta julkisin varoin, niin kuin ymmärtääkseni Purra kommentillaan tarkoitti, niin faktisestihan Suomessa tuetaan kulttuuria vähemmän verorahoilla kuin monessa muussa verrokkimaassa.”
”Jos luksuksella viitataan esimerkiksi ’elitistisiksi’ koettuihin ooppera-, teatteri-, tai klasaripuolen palveluihin, niin heitänpä vastapalloon seuraavan ajatuksen: se, mikä meillä on moneen muuhun maahan verratuna paremmin, on se, että meillä on kattava, valtion kustantama koulutuslaitos ja terveydenhuolto. Emme luonnollisestikaan koskaan kyseenalaistaisi näitä palveluita, ja niistä leikkaaminen tutkitusti lisää eriarvoisuutta ja on väärin. Laajasti kaikenlaisen taiteen kattava tuki kulttuurille ei ole menoerä tai luksuspalvelu, vaan välttämätön edellytys hyvinvoinnillemme ihan siinä missä koulutus- ja terveyspalvelutkin. Tämä on ihan tutkittua tietoa, ei mitään mutu-asiaa.”
Millaisia kulttuuripoliittisia avauksia toivoisit kuulevasi puolueilta vaalien alla? Mihin alan kipukohtiin pitäisi mielestäsi ensisijaisesti tarttua?
”Ainakin nämä kolme asiaa: 1) Freelancereiden sosiaali- ja työttömyysturvan parantaminen, 2) Kulttuuritukien nostaminen kansainväliselle tasolle vähintään yhteen prosenttiin valtion budjetista ja 3) VOS-järjestelmän uusiminen kattamaan enemmän vapaan kentän toimijoita (friikkuja ja heidän proggiksiaan).”
Pystytkö korona-aikojen ongelmien jälkeen enää luottamaan siihen, että poliitikkoja ylipäätään kiinnostaa kulttuuri?
”Uskon, että osaa kiinnostaa ja toivon, että ongelmat, jotka pandemia toi esiin alamme rakenteissa, saadaan fiksattua. Se vaatii kovasti töitä, mutta olen optimisti ja toivon, että parempaa kohti mennään. Tämä tietenkin edellyttää sitä, että äänestämme viisaasti näissä vaaleissa. Tarvitsemme kulttuurimyönteisen hallituksen seuraavalle nelivuotiskaudelle. Pettymysten jälkeen tarvitsemme näyttöjä. Kauniit sanat kulttuurin merkityksestä eivät enää riitä.”