Kun Kerjäläisten valtakunnan äänitykset alkoivat tammikuussa 1985, pihalla parveili vielä paljon enemmän Dingo-faneja kuin syksyn sessioiden aikaan. Pakkanen ei tuntunut vaikuttavan päivystysintoon mitenkään.
Dan: – Meidän piti teipata pahvia studion ikkunoihin, etteivät fanit päässeet kurkkimaan sisälle. Olihan se aika huimaa. Mutta siltikään bändillä ei tuntunut olevan paineita niissä äänityksissä. Suurta onnea se enemmänkin oli.
Jonttu: – Fanien läsnäolo tuntui lähinnä kannustavalta.
Neumann: – Siitä tuli adrenaliinia meidän tekemiseen. Se tuli seinien läpi studioon ja siitä tarttui levylle jotakin mystistä ja maagista. Meidän porukassa, johon kuului bändin lisäksi Pave ja Danu, oli hyvin luottavainen tunnelma. En epäillyt hetkeäkään, etteikö olisi tapahtumassa jotakin, mitä ei ollut aiemmin suomalaisessa populaarikulttuurissa tapahtunut.
Ennen studioon menoa Keijo Q marssi lääkärin pakeille ja ilmoitti, että jalan kipsi pitää poistaa, koska on tehtävä levy.
Jonttu: – Tohtori oli närkästynyt, että potilaatko täällä näistä asioista päättävät. Heillä oli tullut iso riita siitä, mutta lopulta kipsi oli poistettu. Ja Quuppa hoiti hommansa hyvin.
Dan Tigerstedt sanoo, että Dingon äänittäminen oli aika helppoa.
Dan: – Tajusin jo aikoinaan Dingon ekan singlen äänityksissä, että bändillä oli niin valmis oma juttu, että sille ei tarvinnut etsiä soundia mistään ulkopuolelta. Riitti, kun korosti tiettyjä asioita. Mutta ehkä mä kuuntelin Dingon äänityksien aikaan tavallista enemmän brittimatskua, Duran Durania ja muuta. Esimerkiksi Simmonsin tomit tulivat sieltä suunnalta. Ne olivat sähkörumpuja, kuusikulmaisia kovia pleksilätkiä, jotka kuuluivat sen ajan rumpusoundiin. Rumpalin on vaikea soittaa sellaisilla, koska niissä ei ole minkäänlaista responssia. Oudolta se Quupastakin tuntui.
Maijanen ei ole enää kertomassa kokemuksistaan, mutta Tigerstedtillä on hyvä käsitys vanhan ystävänsä työskentelytavoista. He tutustuivat toisiinsa junamatkalla armeijaan vuonna 1973 ja oppivat tuntemaan toisensa hyvin myös musiikin ammattilaisina.
Dan: – Pave ei tuottajana koskaan pyrkinyt mihinkään, mihin bändien taidot eivät riittäisi. Pave tiesi hyvin, mihin Dingo pystyy. Musiikin piti kuulostaa Dingolta, ja sen Dingo kyllä osasi. Pave halusi säilyttää mahdollisimman paljon alkuperäistä ja välttää keinotekoista päälle rakentamista.
Maijanen ja Tigerstedt olivat lopputuloksen kannalta hyvin tärkeitä.
Neumann: – Danu ja Pave olivat samalla taajuudella bändin kanssa ja onneksi myös keskenään. Se helpotti ihan helvetisti työskentelyä, kun synergiaa vain pulppusi levylle. Olimme onnekkaita saadessamme mukaan tuottajan ja äänittäjän, jotka oivalsivat, mistä meissä on kysymys. Tärkein salainen ase oli kuitenkin valtava innostus.
Vaikka Dingo operoi suosion korkeimmalla portaalla, sen levytyksiä ei liiemmin hinkattu.
Dan: – Aika vähän me paikkailtiin mitään jälkeenpäin. Joitain korjauksia tehtiin siksi, että minusta oli kivaa pelata nauhurin kanssa. Miksatessa huomattiin, että Nipa lauloi ”eroittaen” eikä ”erottaen”. Poistin nauhalta yhden i-kirjaimen niin, että lopputulos on ”ero-ttaen”.
Jonttu: – Juu, ja ”vähännaikaa” piti erottaa sanoiksi ”vähän aikaa”. Yksi lauluraita piti ottaa uusiksi, kun sieltä kuului ihmeellistä kilinää. Meni hetki ennen kuin me tajuttiin, että ne olivat Nipan buutsien kannukset, hän polki tahtia laulaessaan. Onhan levylle jäänyt virheitä varmasti meillä jokaisella. Mutta kuten Pave kerran sanoi, kun pyysin uutta ottoa: ”Vitut. Siellä soittaa ihminen eikä kone. Virheet kuuluvat soittoon.”
Kerjäläisten valtakuntaa äänitettiin viikon päivät. Se ei ole paljon. Tigerstedt heittää vertailukohdaksi Tom Dowdin tuottaman Gringos Locosin Punch Drunk -levyn, jota äänitettiin kuukausi ja miksattiin toinen.
Neumann: – Me ei koskaan haaskattu kauheasti aikaa studiossa. Oli siinä onneakin, että palat loksahtelivat niin hyvin paikoilleen.
Työskentelyn nopeutta selitti se, että biiseistä tehtiin studiossa niin sanottuja sataprosenttisia ottoja.
Dan: – Se tarkoittaa, että koko biisi ja koko bändi äänitettiin kerralla lauluineen kaikkineen. Useimmista biiseistä levylle meni kolmas tai neljäs sataprosenttinen otto. Pave halusi luoda mahdollisimman aitoa Dingo-tuotantoa.
Dan: – Pidin aivan sikana levyn nimibiisistä. Siinä on mielettömän hieno skittaintro. Kerjäläisten valtakunnan kaikki biisit ovat niin vahvoja, että levyn tekeminen on jäänyt mieleen kokonaisena sessiona. Silloin tehtiin nimenomaan albumikokonaisuutta.
Kun äänitykset valmistuivat, Dingo matkusti Marokkoon ottamaan valokuvia levyn kantta varten. Sillä välin Helsingissä käytettiin viikko albumin miksaamiseen.
Dan: – Pave sai tuottajana bändeistä irti paljon, mutta miksaamista hän inhosi. Kerjäläisten valtakunnan miksaaminen jäi siis aika pitkälle mulle.
Dingon toinen albumi saapui kauppoihin maaliskuussa 1985 ja lähti sieltä ihmisten soittimiin salamannopeasti.
Neumann: – Totuudenmukainen tarina kertoo, että Kerjäläisten valtakuntaa myytiin suoraan kuorma-autojen lavoilta. Se liikkui niin nopeasti, että sitä piti lapioida ihmisille kuormurin lavalta jossain Stockmannin takapihalla. Päivämyynnin vauhti oli aikamoinen.
Kerjäläisten valtakuntaa on myyty noin 200 000 kappaletta. Se on kaikkien aikojen neljänneksi myydyin kotimainen albumi.
Neumann: – Vastaavaa kysyntää ei Suomen popkulttuurissa ollut aiemmin ollut. Koko hommassa oli niin paljon ennennäkemättömiä elementtejä, että kaikki olivat pyörällä päästään.
Kerjäläisten valtakunta nosti Dingon suosion huippuunsa hyvässä ja pahassa. Fanien dingomania kävi kovilla kierroksilla, ja suosion ja bisneksen paineet alkoivat uuvuttaa yhtyettä.
Neumann: – Dingosta tuli osa isompaa koneistoa. Jos me sanottiin, että nyt voisi pitää vähän breikkiä, niin meille huomautettiin, että keikat on myyty kahdeksi vuodeksi eteenpäin. Ja me oltiin huonoja sanomaan ei.
40 vuotta myöhemmin tekijät ovat tyytyväisiä Kerjäläisten valtakuntaan. Se on ehyt levy, oikea albumi.
Neumann: – Viime vuosina todella moni kollega on tullut sanomaan, että Kerjäläisten valtakunnan kokonaisuus ja äänimaailma ovat täysin omassa luokassaan. Livenä taas… Se oli joillekin jopa kauhistus, miten rockilta Dingo kuulosti keikoilla. Me ei olla koskaan oltu pehmopopbändi.
Teksti: Ari Väntänen
Koko haastattelu julkaistu Soundissa 10/24.