Norjan viime vuoden kuumin rocknousukas oli pillihousupunkia soittava Oslo Ess -yhtye, joka piipahti vastikään Suomessakin. Nordic Music Prize -gaalassa vieressäni istuneen Tono-pomon (Tono = Norjan Teosto) mukaan Oslo Essin fyysisiä levyjä on myyty ”joitakin tuhansia kappaleita”. Eli ilmeisesti yhtyeen tilanne on suunnilleen sama kuin Pää Kiillä Suomessa. Tietenkin sillä erolla, että Pää Kii on paljon parempi bändi.
Suomalaiset ehdokkaat ystävänpäivänä Oslossa jaetun Nordic Music Prizen saajaksi olivat Pää Kiin ja Kerkko Koskinen Kollektiivin levyt. Kyseinen palkinto on arvoltaan 20 000 euroa ja se ojennetaan vuosittain Skandinavian parhaalle albumille. Kuvassa ehdokkaillaan ylpeilevät levy-yhtiön miehet Joose Berglund (Stupido Records) ja Sami Rikala (Johanna Kustannus / Universal).
Gaalan kutsuvieraiden fine dining -illallisesta vastasi kahden Michelin-tähden Maaemo-ravintola, jonka osakkaista yksi on kotoisin Tammisaaresta. Hyvä Suomi!
Tänä vuonna neljästä englantilaisesta, yhdestä jenkistä sekä puheenjohtajana toimineesta ruotsalaisesta toimittajasta koostunut jury antoi palkinnon ruotsalaisen First Aid Kit -kaksikon The Lion’s Roar -albumille. Ilmestyessään levy meni suoraan Ruotsin listaykköseksi ja sitä on myyty maailmanlaajuisesti yli 200 000 kappaletta.
Toki kahden nuoren naisen folkalbumi on poikkeuksellisen hieno levytys, mutta se on myös mitä tyylipuhtainta americanaa, vieläpä isolta osalta amerikkalaisin apuvoimin tehty. Olisin tykännyt, jos palkittu levy olisi ilmentänyt jollain selkeällä tavalla ilmentänyt pohjoismaalaista henkeä.
Johanna (22) ja Klara Söderberg (20) eivät itse ehtineet paikalle, koska olivat keikalla Växjössä. Arvokkaan palkinnon otti vastaan heidän äitinsä, joka luki sisarusten kirjoittaman kirjeen: ”Kiitos äiti. Tulet aina olemaan roolimallimme ja sankarimme.”
Myöhemmin Internasjonal-baarissa satuin samaan pöytäseurueeseen äiti-Söderbergin kanssa. Siellä hän kertoi ihmettelevänsä tyttäriensä musiikkimakua ja kuunnelleensa itse nuorena punkia. Suomalaisista bändeistä erityiskehut ansaitsi ”se Emil Zatopek -biisin tehnyt bändi, siis 22-Pistepirkko!”
First Aid Kitin Emmylou-single kuulostaa tältä:
Nordic Music Prize -juhlallisuudet on sijoitettu by:Larm-festivaalin yhteyteen. By:Larmin lähin suomalainen vastine on – monella tapaa – Musiikki & Media.
Useille suomalaisvieraille festivaalin tärkeintä antia edusti kalja. Oslon hintatasoa lienee kummasteltu jo tarpeeksi, joten kiteytykseksi käy muistisääntö, että tuoppi maksaa kympin ja pizza kaksi kymppiä.
Toki jotkut osallistuivat myös seminaareihin. Muutama promoottori jopa puhui lupaavista kontakteista ulkomaiden suhteen.
Oslossa oli joka päivä tarjolla kymmeniä keikkoja, mutta mitään aivan ällistyttävää ei osunut eteeni. Ehkä vaikuttavin oli Anna von Hausswolffin (Ruotsi) esitys. Kun karismaattinen laulajatar yhtyeineen manasi sisimpiä demonejaan esiin, unohtui ympäristö, eli keskellä iljanteista toria seissyt kaljateltta, hetkeksi.
Alla olevalla videolla Anna manaa demoneja Malmössa.
Turbonegron (Norja) vetelä rock oli samaa vetelää rockia kuin aina ennenkin. Ilman hassuja hattuja yhtyeestä ei olisi kukaan kiinnostunut. Oslo Ess oli liian stailattu ja ammattitaitoinen – eli paria ässäbiisiä lukuun ottamatta tylsä. Highasakiten (Norja) taidokas new age pop on parhaimmillaan äänilevyllä tai ainakin paljon Rockefellerin salia pienemmässä tilassa.
Pieni hassu yllätys oli selvästi Arcade Firestä ja Bon Iveristä innoittunut Ásgeir Trausti (Islanti). Nuoren miehen vaikutteet paistoivat vahvasti läpi, mutta kaikki sujui todella varmasti ja vaivattomasti. Lisäkierrettä musiikkiin antoi loraus sliipattua 1970-luvun radiopoppia.
Heti Traustin jälkeen töräyttänyt trumpetisti Goran Kajfeš, (Ruotsi) yhtyeineen olisi kaivannut keikkaansa enemmän vaaraa ja heittäytymistä, siis räkää ja rock’n’rollia. Hänen X/Y-albuminsa voitti Nordic Music Prizen viime vuonna.
Suomalaisista esiintyjistä miellyttävin oli pienelle yleisölle melodista ja melankolista shoegazing-poppiaan soittanut Delay Trees. Huhtikuussa toisen albuminsa julkaisevalla French Filmsillä oli jopa (tyttö)faneja, mutta menevään musiikkiin kaipaisin jotain omaa. Oikeastaan ihan mitä vaan.
Tapahtuman jokerikortiksi nousi kahdestaan DJPP:n kanssa – tietysti mätsäävissä kuviovillapaidoissa – esiintynyt Stig, jolla vastaanotosta päätellen on kaikki saumat uudeksi Eläkeläisiksi. Siis juopotteluun yllyttäväksi kulttisuosikiksi.
Edellisvuoden By:Larm-tunnelmiin pääset täältä.