Kolmas Nainen, Leavings-orkesteri
Nokia-areena, Tampere
5.12.2025
Mikäpä voisi olla parempi tapa juhlistaa itsenäistä Suomea kuin yhteislaulaa koko katsomon voimin aitoja suomirock-ikivihreitä?
Kukaties tällainen kysymyksenasettelu oli johtanut siihen, että Tampereen Nokia-areenalla järjestettiin itsenäisyyspäivän aattona Suomirockin juhlaa -konsertti. Illan anti vastasi hyvin otsikon lupausta: esiintyjinä olivat Leevi and the Leavingsin tuotantoa esittävä Leavings-orkesteri Timo Rautiainen keulillaan sekä vanha kunnon Kolmas Nainen.
Syystä tai toisesta kansan syvät rivit eivät oikopäätä tarttuneet tarjoukseen. Vaikka aikamme suosii suuren yleisön areenaspektaakkeleita ja illan aikana oli esityslistalla tusinakaupalla aitoja kotimaisia klassikkobiisejä, paikalle saapui hieman yli 4000 katsojaa. Se ei ole lainkaan huono määrä, mutta olisi viidentoistatuhannen katsojan halliin mahtunut enemmänkin väkeä.
Paikalle saapuneet katsojat saivat kuitenkin rahoilleen kosolti vastinetta. Illan molemmat esiintyjät olivat oivallisessa iskussa.
Leavings esitti edesmenneen Gösta Sundqvistin rakastettuja kappaleita hillitysti ja alkuperäisiä levytyksiä kunnioittaen. Yhtyeen repertuaarilla saisi suorastaan tehdä töitä sen eteen, ettei yleisö riehaantuisi musiikin tahdissa: Rin Tin Tin, Pohjois-Karjala, Toteemipaalu, Vakosamettihousuinen mies, Teuvo maanteiden kuningas ja muut hitit ovat muodostuneet koko kansan yhteiseksi omaisuudeksi, ja Nokia-areenallakin kappaleet nostattivat vahvoja tunteenpurkauksia. Erityisesti monet miespuoliset katsojat lauloivat biisejä mukana suoranaisessa hurmoksessa.
Göstana Göstan paikalla operoi Trio Niskalauksen johtajana paremmin tunnettu Timo Rautiainen, jonka toteava ääni sopii Leavingsin keulille varsin hyvin. Rautiainen suhtautui pestiinsä korostetun hillitysti: hommat hoidettiin ammattilaisen elkein, mutta valokeila pidettiin tiukasti vanhoissa Leavings-muusikoissa Risto Paanasessa, Juha Karastiessä ja Niklas Nylundissa.
Kolmas Nainen antoi sitten yleisölle nähtävää koko illan edestä. Yhtyeen settiin kuului komeat 25 kappaletta, ja niin pirteästi tämä veteraaniorkesteri esiintyi, ettei mukaan mahtunut lainkaan tyhjäkäyntiä.
Kolmannen Naisen yhteydessä nostetaan tavallisesti esille Pauli Hanhiniemen tunnistettava lauluääni ja sanoitukset, mutta Tampereella yhtye antoi muistutuksen, että siinä on paljon muutakin. Alavuden ylpeys on nimittäin huomattavan sähäkkä rockbändi, jonka soitossa riittää tarvittaessa voimaa ja asennetta.
Erityisesti kitaristikaksikko Sakari Pesola ja Timo Kivikangas oli Nokia-areenalla vahvassa iskussa. Jos Hanhiniemen laulu on Kolmannen Naisen tuotannossa hallitseva elementti, yhtä oleellisia ovat myös Pesolan, Kivikankaan sekä edesmenneen Timo Löyvän laatimat persoonalliset ja tyylikkäät kitaraosuudet, jotka kuljettavat tuttuja biisejä eteenpäin ja tarjoavat solistille vankan selkänojan.
Leavingsin tavoin myös Kolmannen Naisen setti tarjosi katsomolle runsaasti mahdollisuuksia yhteislauluun. Äiti pojastaan pappia toivoi, Tästä asti aikaa, Hyvää ja kaunista, Elämän tarkoitus ja vastaavat helmibiisit ovat juurtuneet rosoisine, samaistuttavia tarinoita kertovine sanoituksineen osaksi kansallista mielenmaisemaa. Se on tosin harmi, ettei hiljentävän hieno pianoballadi Valehtelisin jos väittäisin toimi koko bändille sovitettuna versiona yhtä hyvin kuin levyllä.
Vaan kun tuli aika painaa kaasua ja rämistellä täydellä höyryllä, yhtyeen muusikot näyttivät, että vielä kuusikymppisenäkin soitto lähtee kuin tykin suusta. Esimerkiksi notkeasti kulkeva Ooh Sammy! ja rivakkatahtinen Maailma on tyly yltyivät edetessään ilahduttavan vimmaisille kierrosluvuille.
Soundin työryhmä: Saku Schildt (teksti, kuva), Jenni Schildt (some)