Teksti: Miika Kekki
Kulunut vuosi on ollut yhtä voittokulkua kotimaisen popin saralla. Mielenkiintoisia tulokkaita on noussut tiheään, ja heistä yksi potentiaalisimmista ja mielenkiintoisimmista on ollut Aliisa Syrjä, joka saapui säkenöimään valoa Tullikamarin Klubille kaamoksen runtelemaan iltaan.
Keikan alkumetreistä alkaen Syrjä rikkoi upeasti levyllä luodun kuvan varautuneesta ja astetta aremmasta lauluntekijästä. Itsevarmoin poptähtielkein esiintynyt Syrjä kantoi niin itsensä kuin yhtyeensä vaivatta läpi setin, jossa taannoin julkaistu mainio debyyttialbumi Höyheniä ja saaria todisti vahvuuttaan. Kappaleiden perinteiset mutta äärimmäisen vahvasti toteutetut popelementit iskostuivat vaivattomasti livetilanteeseen.
Keikan flow’ta kuitenkin katkaisivat ikävästi coverit Syrjän feattaamista kappaleista. Nämä rämmittiin läpi todella väkinäisesti ja kuin väkipakolla. Näin laiska ratkaisu oli hämmentävä, vaikka esitys nappasikin uudelleen mukaansa artistin oman tuotannon jatkuessa.
Itsevarmuudesta huolimatta myös Syrjän livepresenssi vaatii vielä hieman hiomista. Välispiikkien ja lavaelkeiden välistä aisti selkeää hermostuneisuutta, mikä tosin helpotti keikan edetessä. Tämä toki toisaalta tukee mainiosti artistin irtautumista levyn luomasta mielikuvista, särkemättä kuitenkaan kappaleiden haikeaa yleismaailmaa.
Syrjän upea taustabändi pitää myös erikseen mainita, erityisesti nyrkkeilykoneen kanssa erävoiton kärsinyt kiipparisti, joka hoiti suvereenisti hommansa käsi paketissa. Aliisa Syrjän livekokonaisuus onkin todella hyvällä mallilla, ja pahimmat kulmat hioutunevat pois tasaisesti kokemuksen kertyessä.