Teksti ja kuvat: Marko Säynekoski
Syksy on selvästi saapunut Belgiaan, kun Amorphis on mukana Brysselissä pysähtyvässä karavaanissa. Yhtye vieraili kaupungissa viimeksi aika tarkkaan kolme vuotta sitten niin ikään neljän yhtyeen kiertuekomppanian osana, ja myös silloin sveitsiläinen Eluveitie oli mukana.
Tällä kerralla pääesiintyjänä oli ruotsalainen Arch Enemy ja illan aloittajana jenkkibändi Gatecreeper. Kokemusta orkestereilta ei pitänyt puuttuman, sillä Gatecreeperilläkin on takanaan kymmenkunta vuotta puhumattakaan muiden orkesterien useampien vuosikymmenten urista.
Neljän bändin peijaiset tahtovat toisinaan olla vähän turhankin tukevia paketteja. Usein aloittaja joutuu kärsimään yleisön vähyydestä, mutta nyt oli toisin. Jo Gatecreeperin keikalla sali pullisteli mukavasti. Sen sijaan setit jäivät nytkin lyhyen puoleisiksi. Eluveitien viisikymmentäminuuttinen oli juuri sopivan mittainen paketti, mutta Amorphiksen vastaava taas tuntui auttamattomasti liian lyhyeltä.
Illan kattaus lupasi tanakkaa rymistelyä, jos kohta Amorphikselta ja Eluveitieltä saattoi niiden tuoreiden levyjen perusteella odottaa myös vähän ilmavampaakin musisointia.
Toisena artistina esiintynyt Amorphis ja belgialaisyleisö tuntevat toisensa hyvin. Tuttu keikkapaikka ja hieno uusi albumi saivat yhtyeen huokumaan olemuksellaan varmaa, mutta rentoa itseluottamusta. Yleisö suorastaan söi Tomi Joutsenen kädestä, ja hänen oli silminnähden helppoa luotsata täysi salillinen läpi yhtyeen settilistan.
Eluveitien tuore Ànv-levy on paikka paikoin yllättävänkin kipakka paketti ja yleisö sai niskaansa sellaisen melodisen metallimyräkän, ettei paremmasta väliä. Yhtyeen materiaalissa riittää onneksi myös hengähdystauoiksi soveltuvia sävellyksiä, ja yhtyeen naisääni oli merkittävä keventävä tekijä yhtyeen kappalevalikoimassa. Bändi kuitenkin piti mielessä, mitä myöhemmin oli luvassa, joten se ei päästänyt porukkaa jäähtymään ennen Arch Enemyn esiinmarssia.
Kun lavan edustalle asetettu esirippu tippui, tanakka ruotsalaisvyörytys sai nopeasti vipinää yleisön joukossa. Crowd surfing näytti vetoavan ainakin joihinkin miesvaltaisen yleisön jäseniin ja muutamakin eturiviin itsensä asemoinut taisi saada kipakan tällin yleisön päällä kelluvien kengistä.
Alissa White-Gluzin luotsaama ruotsalaisretkue edustaa suunnilleen kaikkea sitä, mitä melodiselta death metal -ryhmältä sopii odottaa. Arch Enemy on paitsi rankka, se on myös hyvin dynaaminen yhtye, joka kykenee säilyttämään musiikkinsa syvyysvaikutelman hyvin helposti myös livetilanteessa. Siksi ei ollutkaan mikään ihme, että yleisö näytti elävän vahvasti Arch Enemyn musiikin mukana ihan salin peräseinää myöten.
Vaikka ilta oli kohtuullisen pitkä, loppusaldo oli kuitenkin selvästi voitollinen. Monipuolisten esiintyjien ansiosta jokaiselle oli tarjolla jotakin ainakin sillä perusteella, miten lavan eturivin yleisö vaikutti vaihtuvan kunkin esiintyjän kohdalla.
