Ylituottelias lauluntekijä Ani DiFranco on malttanut tällä kertaa ottaa studioon mukaansa jonkun, jonka kanssa jakaa tuotantovastuun. Valinta on osunut toiseen jukuripäiseen lauluntekijään Joe Henryyn. Lopputulos on niin rohkaiseva, että sopii ihmetellä, miksi DiFranco on päätynyt ratkaisuun vasta nyt.
Hurjalla tahdilla levyjä viime vuosina julkaissut 34-vuotias DiFranco tuli alkuun tunnetuksi sanojaan säästelemättömänä kiukkuisena nuorena naisena. Iän kartuttua hän on kuitenkin onneksi laventanut taiteellista tunneskaalaansa ja kasvanut irti Pikku Myy -mäisestä kaikelle kiukuttelustaan. Vastapainoksi viimevuotiselle Educated Guess -soololle DiFranco esiintyy Knuckle Downilla pääosin kokonaisen yhtyeen kanssa. Sen riveistä löytyvät muiden muassa aina mainio kitaristi Tony Scherr sekä eri koskettimista hienosti tehoja irti saava Patrick Warren.
Kaksitoistaraitaisen levyn huippuja ovat Tom Waitsin tapaan ensin hypnoottinen ja sitten rämäpäinen Seeing Eye Dog, pysäyttävä Parameters sekä päätösraita Recoil. Kohta 20 omaa levyä julkaissut Ani DiFranco ansaitsisi enemmän huomiota.
ANI DIFRANCO: Knuckle Down
Arvio julkaistu Soundissa 02/2005.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Ylituottelias lauluntekijä Ani DiFranco on malttanut tällä kertaa ottaa studioon mukaansa jonkun, jonka kanssa jakaa tuotantovastuun. Valinta on osunut toiseen jukuripäiseen lauluntekijään Joe Henryyn. Lopputulos on niin rohkaiseva, että sopii ihmetellä, miksi DiFranco on päätynyt ratkaisuun vasta nyt.
Arvio
ANI DIFRANCO
Knuckle Down
Righteous Babe
Knuckle Down
Righteous Babe