Arvio: Alter Bridgen ulkoisesti vakuuttava nimilevy kaatuu tasapaksuun biisimateriaaliin

Todella hyvä raskas soundi ei yksin riitä kantamaan Alter Bridgeä pitkälle.
Arvio julkaistu Soundissa 11/2025.
Kirjoittanut: Nuutti Heiskala.

Arvio

Alter Bridge
Alter Bridge
Napalm

Creed oli 2000-luvun alkupuolella ehkä maailman vihatuin rockbändi. Suurin osa kaunasta kohdistui bändin solistiin Scott Stappiin, joka jäljitteli maneerisesti ja liioitellen Layne Staleyn laulutyyliä.

Ei ollutkaan ihme, että kun Creed kuopattiin vuonna 2003, kita­risti Mark Tremonti ja rumpali Scott Phillips aloittivat Alter Bridgen uuden laulajan kanssa. Grungen sijaan Myles Kennedy ottaa vaikutteensa Dion kaltaisilta 1980-luvun heavy metal -ääniltä.

Perinteistä heavyä nykyaikaan päivittävän Alter Bridgen raskas soundi on todella hyvä. Bändin levyjä pidempään tuottaneen Michael ”Elvis” Basketten luoma ää­nimaailma on ensiluokkainen. Kun Tremonti on vielä teknisesti täysin aliarvostettu kitaristi ja Kennedy erittäin taitava laulaja, Alter Bridge on ulkoisesti vakuuttava levy.

Ongelmaksi muodostuu kuiten­kin tasapaksu kappalemateriaali. Creedistä tuli niin epäsuosittu siksi, että se oli ensin todella suosittu. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että Creed-hitit Higher ja With Arms Wide Open ovat ärsyttävyydestään huolimatta paljon parempia biisejä kuin mikään, mitä Alter Bridge on saanut aikaan parissakymmenessä vuodessa.