Australialaisbändi Amyl And The Sniffersin nimetön ensialbumi oli yksi vuoden 2019 valopilkuista. Kun rock ja blues keksitään aika ajoin uudelleen, niin sinänsä harmillisen huumeviittauksellisesti nimetyn kvartetin missiona tuntui olevan punkin ja vahvasti punk-henkisen rock’n’rollin uudelleensynnyttäminen. Debyyttiäkin selvemmin tämä oli kuultu yhtyeen salamavauhdilla tehdyllä Giddy Up -ep:llä (2016). Comfort To Me (2021) jatkoi punk rockista nauttimista, mutta myös sen tiukimpien kahleiden rikkomista. Cartoon Darknessilla ilmaisun laventaminen yltää entistäkin rikkaammalle tasolle.
Amyl And The Sniffersin kirkkain ja samalla räikein valttikortti on laulajansa Amy Taylor, jonka paikoin riiviömäinen ulosanti tuntuu krooniseksi pitkittyneeltä kiukunpuuskalta. Ärhäkimmillään Taylorin tulkinnassa on samaa vimmaa kuin muinaisen X-Ray Spexin Poly Styrenen otteissa. Kyynisesti ajateltuna Taylorin lauluun voisi jopa suhtautua kuin itseironen Styrene aikoinaan itseensä, ”I am a cliché”. Ja vaikka Taylor välillä onkin vihainen, niin Comfort To Men Securityn sanat lienevät sittenkin lähempänä totuutta: ”I’m not looking for trouble, I’m looking for love”.
Cartoon Darknessilla Amyl And The Sniffers on monestakin syystä huolissaan siitä, mihin piittaamattomuus on maailmaamme viemässä. Ilmastokriisi, kehno politiikka ja tekoäly murentavat luottoa tulevaisuuteen ja teknologia ja some tekevät parhaansa pitääkseen aikuisilta näyttävät ihmiset lapsen tasolla. Kaiken keskellä on mentävä kohti tuntematonta ja laulettava myös ihmissuhteista ja ehkä jopa rakkaudesta.
Annettuaan Jerkin’illä poikaystävälleen täyslaidallisen Amy Taylor on Chewing Gumin laulun ja puheen välimaastossa kiinni suhteessa kuin purukumi. Tiny Bikinillä Taylor pohtii tyttöjen roolin kapeutta ottamalla käyttöön barbiemaisesti keimailevan äänensä. Amyl And The Sniffersin asteikolla balladista käyvä Big Dreams uskoo unelmoinnin tärkeyteen myös taloudellisesti ankeina aikoina.
Punk-purkaus It’s Mine muistuttaa suoruudessaan jopa Fulham Fallout -albumillaan (1978) yksinkertaisuuden uuteen potenssiin nostaneesta The Lurkersista. Politiikan päätä sekoittavasta vaikutuksesta kumpuavaa Doing In Me Headiä ja Pigsiä yhdistää biiseihin uineet ripaukset The Damnedin New Rose -klassikkoa. Loppuaan kohti Cartoon Darknessin biiseihin ilmaantuu yhä uusia elementtejä. Bailing On Me ottaa rennosti lievästi Blondien hengessä ja jopa vihellellen. Omana itsenä olemisen rajoittamista vastustava U Should Not Be Doing That ja tyttöjen itsetuntoa kohottava Me And The Girls hyödyntävät räppiä ja jälkimmäinen myös discoa.
Cartoon Darkness syntyi Foo Fightersin studiolla Los Angelesissa yhteistyössä Nick Caven luottotuottajaksi profiloituneen Nick Launayn kanssa. Tämä kuuluu Amyl And The Sniffersin entistäkin vapautuneempana ja vivahteikkaampana soittona ja Amy Taylorin laulun yhä laajentuneena nyanssikkuutena. Kitaristi Dec Martens tuo biiseihin kiihkeyttä ja sinetöi nasevalla soitollaan Cartoon Darknessin intensiiviseksi rock-levyksi.
