Levyarvio: Raakaa ajoa alhaalta Australiasta – Amyl And The Sniffers ei jätä kylmäksi

Amyl And The Sniffers
Amyl And The Sniffers
Rough Trade

Amyl And The Sniffersin superblondi solisti Amy Taylor on sekä ulkonäöltään että ulosanniltaan kuin Iggy Popin ja Debbie Harryn rakkauden hedelmä. Kummina on todennäköisesti toiminut Joan Jett. Takatukkainen Taylor kailottaa railakkaasti jo supinaa aiheuttaneen aussibändin debyytin läpi tavalla, joka ei ihan oikeastikaan jätä kylmäksi.

Keulakuva kilpailee lujasti bändinsä kanssa siitä, kuka pystyy kiilaamaan aina vähän soittokaverinsa edelle. Lopputulos on ratkaisematon, mutta jäljelle jää rempseä annos rock’n’rollia, jonka eteen ei varsinaisesti tarvitse keksiä etuliitettä.

Yhtyeen ongelmat ovat pelkästään teoreettisia. Pysyykö tällainen tyylitajulla toteutettu peruskama maailman tappiin saakka ajattomana? Kuinka kauan simppeli rutistus jaksaa viehättää tehokuuntelussa vai unohtuuko levy ensihuuman jälkeen hyllyyn? Miksi samaa adrenaliiniövereissä vedettyä tööttäystä pitää tasaisin väliajoin puskea vuosikymmenestä toiseen?

Tällä hetkellä kaikkiin näihin kysymyksiin oikea vastaus on: aivan sama. Juuri sopivan tiivistetty esikoinen sisältää aiempiin pienjulkaisuihin verrattuna jykevämpiä ralleja ja kuulijan päälle karkaamisessa on siirrytty tasolle vesikauhu. Englanninkielen lyyrisyyttä törkeästi aussiklangilla pahoinpitelevä rymyremmi on löytänyt selvästi vielä yhden vaihteen lisää.