Levyarvio: Lahjattomat ne soundeilla koreilee – Amyl And The Sniffersin kakkosalbumi on ensivaikutelmaansa monipuolisempi

Arvio julkaistu Soundissa 7/2021.
Kirjoittanut: Jari Mäkelä.

Arvio

Amyl And The Sniffers
Comfort To Me
Rough Trade

Rankkasin sharpie-nelikko Amyl And The Sniffersin nimeä kantaneen debyytin (2019) vuotensa parhaaksi ulkomaiseksi rocklevyksi. Sen värikäs materiaali syntyi ympäri maailmaa tehdyillä kiertueilla ja äänitettiin Sheffieldissä.

Toisen Sniffers-albumin materiaali kirjoitettiin lockdownin aikana bändin kimppakämpässä Melbournessa, ja äänitettiin kotikaupungissa maanmies Dan Luscomben kanssa. Luscomben tuottama Courtney Barnettin hitti Pedestrian At Best on selvästi vaikuttanut vokalisti Amy Taylorin nykyisen laulutyylin – miltei räppäämisen – muotoutumiseen. Taylorin tulkinta on aiempaa kypsempi ja uskottavampi. Esimerkiksi Security, Hertz ja Knifey paranevat näennäisestä simppeliydestään huolimatta kuuntelu kuuntelulta.

Luscombe ei ole tuottajana mikään Robert John Lange eikä edes Vanda & Young. Hänen kuivan äänimaailmansa takia kitaristi Dec Martens, basisti Gus Romer ja rumpali Bryce Wilson eivät pääse soundeilla koreilemaan. Sniffersin yhteissoitto on kuitenkin kertyneiden kilometrien ja päivittäisen treenin ansiosta hitsautunut tiukemmaksi kuin debyytillä. Pressitiedotteen lukuisista referensseistä hyväksyn nikottelematta Sniffersiä mairittelevat Rose Tattoon ja Cosmic Psychosin.

Lisää luettavaa