Arppa, tuo suomalaisen indien nouseva hallitsija, luopuu kuninkaallisuudestaan jo ennen kruunajaisia. Peppuni kanssa on rap-levy, jonka lyriikoissa Arppa kertoo suoraan haluavansa olla ennemmin vapaa artisti kuin suuri tähti.
Kyseessä on näkökulmasta riippuen joko kaupallinen itsemurha ja räppilevyn irvikuva tai artistin uran kannalta nerokas tempaus ja persoonallisen rap-albumin ilmentymä. Arppamaisuus ei joka tapauksessa ole kadonnut uuden tyylin myötä mihinkään. Levy tarjoaa juuri sitä mitä Arppa aina. Jos häntä huvittaa tehdä jotain, hän tekee sen.
Peppuni kanssa kuulostaa siltä kuin Arppa olisi keksinyt tehdä rap-levyn, kirjoittanut sanoja, pyytänyt kaverin soittamaan vähän komppia ja antanut vain mennä. Samoin kuin vaikkapa trumpetin soittamisen kanssa, Arppa ottaa jälleen uuden ilmaisun haltuun välittämättä siitä, tekeekö hän asioita siten kuin niitä kuuluisi tehdä. Arpan heittäytymiskykyä ei voi kuin ihailla.
Ensin Peppuni kanssa aiheuttaa hymähtelyä. Sen lyriikoiden ajattelee olevan hölmöjä ja taustojen koruttomia. Sitten Arpan eläväisten tarinoiden yksityiskohtia huomaa kuuntelevansa korvat höröllään. Eikä aikaakaan, kun tajuaa, että Arppa teki sen taas – kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti.
