Arpan taiteilijuudesta puhuttaessa muistetaan mainita hänen taustansa kulttuurilla kyllästetyn kokkolalaisperheen nuorimpana. Tätä kun voi pitää yhtenä syynä Arpan levy levyltä kirkastuneelle ainutlaatuisuudelle lauluntekijänä ja laulajana. Laavalamppuja (2020) ja Kinovalon alla (2021) olivat jo omaäänisiä laulukokoelmia mutta vasta alkusoittoa. Biiseiltään ja toteutukseltaan mestarillinen Valeria on Arpan ensimmäinen täysosuma.
Valeria on levy, jonka kuunteluun voi keskittyä ainakin kolmesta kulmasta. Lämpöä tihkuva laulu, biisien lyriikat ja kolmemiehisen bändin tavanomaista rockia tai popia vapaampi soitto ovat elementtejä, joista on syntynyt poikkeuksellisen vangitseva kokonaisuus. Tuotantopuolella onnistumisen takaa Arpan aiemmillakin levyillä mukana ollut Väinö Karjalainen.
Valeria on kaikkinensa niin täydellinen popia, jazzia ja rockia fuusioiva albumi kuin tähän hätään kuvitella saattaa.
Jazz-henkisen intron avaama ja jopa progahtavaksi äityvä Hiekkasäkki aivojen tilalla tilittää äärimmäistä itsekriittisyyttä. Arpan jutusteleva laulutyyli ottaa vapauksia, joiden kautta tekninen rajallisuus on taiottavissa hyveeksi. Lähinnä jazzin parista tulevien basisti Antti Ahoniemen ja rumpali Okko Saastamoisen työskentelyn perusteella voi jo tässä vaiheessa uskoa Valerialle päätyneen improvisointia ja biisien ensiottoja.
Vihdoin viimein katsoo peiliin, josta näkyy Riston, Litku Klemetin ja Michael Kiwanukan kaltaisia esikuvia ja Luulin että -biisillä Arppa selviytyy rimaa hipoen itselleen asettamasta laulullisesta haasteesta. Lou Reedin Walk On The Wild Siden rentoutta hyödyntävä Metsänpoika popparissa esittelee päähenkilökseen äitinsä helmat jo nuorena poikana jättäneen Karin, joka palaa Yyteristä vuonna 1965 tatuointien kera: ”Toiseen käteen love ja toiseen peace”. Ville-Veikko Airaniemi näyttää lopuksi kuinka hillittömältä periaatteessa hillitty kitarointi voi kuulostaa. Arpan laulujen elokuvallisuus kiteytyy Paha meno Pengerkadulla -kappaleen takaa-ajokohtauksen soundtrackilta kuulostavaan liitoon.
Arpan haikeisiin muistoihin päättyvä Valeria on kaikkinensa niin täydellinen popia, jazzia ja rockia fuusioiva albumi kuin tähän hätään kuvitella saattaa.
