Arpan uusin albumi todistaa vastaansanomattomasti, että lukuisat minun ja musiikin ystävät sekä tuntemattomatkin kommentoijat ja rahvaankriitikot ovat lähes järjestään olleet oikeassa Aaro Airolan suvereenista tavasta rakentaa oma vaikuttavan persoonallinen lyriikan ja sointityylien kimaransa. Muovipussi kummittelee -albumin vetovoiman mystiikka on sen leppoisassa arkisuudessa ja helppotajuisessa läheisyydessä jokapäiväiseen elämään, tunnesolmuihin, tärkeisiin pieniin iloihin, erikoisiin tilanteisiin ja suorastaan opettavaisen tyyniin suhtautumiseen ja ratkaisuihin.
Arppa ei painosta muita toimintamalleihinsa, mutta vakuuttelee itselleen ja muille, kuinka osuvasti hän on lähestymistapansa löytänyt. Lauluissa on mantramaista ajatuksen toistelua, mutta sitä kompensoi luontevasti monitaitoisten muusikoiden ja soitannollisen sovituksen hienosäätö, puikoissa Väinö Karjalainen. Heti aloitusbiisi Hyvä päivä on taitavasti soul-slovareista tutulla sähköpianon tapailulla verkkaan käynnistyvä ja tiuhaan latautuneiden säkeiden jälkeen vaivihkaa hiipuva tuokiokuvaus. Tunnelma tiivistyy soinniltaan saumattomana jatkeena Mersuja jumaloivaan Johtotähti-biisiin, jossa vellominen tuntuu jopa tärkeämmältä kuin toive déjà vun aineellistumisesta.
Sävelien tahditus tanakoituu ja laulu terhentyy hupaisan vakavoituneeseen siivuun aurinkorannan ja purjehtimisen lesotuksesta – ilman häpeää, vaikka Purppurat silmissä ovatkin osa roolitusta. Eikä muistoja tuhrita myöskään Kerran Turussa -kipaleessa, jossa notkutaan musette-tyyliin ja valikoidaan, mitä mielikuvia säästetään ja mitä vihdoin raakataan. Albumin huippukohta on kuorointron nostattama Kavereita, Hilma, joka romcom-elokuvista poiketen kuittaa rasittavat lemmenjahkailut selvällä linjanvedolla. Pöytä putsataan soitannollisesti ja sanoituksellisesti psykedeelisessä, mutta edelleen proosallisessa hämmennyksessä Muovipussi kummittelee. Sen jälkeen liikenne-elämys Vasenta kaistaa kulkee mainiosti JJ Calen viitottaman hellän svengin merkeissä. Viimeiset kappaleet kertovat kaihosta aiempiin ihmissuhteisiin ja biisit rinnastuvat Göstan Marja-Leenaan sekä Kasevan Penaan, mutta Arppa ei nyrjäytä omia haikailujaan albumin itsenäiseltä tunneskaalalta.
Arvio: Arppa osaa edelleen tehdä leppoisan arkista, elämän pieniä iloja kuvaavaa musiikkia
Arvio julkaistu Soundissa 9/2024.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Arvio
Arppa
Muovipussi kummittelee
Universal
Muovipussi kummittelee
Universal