Newyorkilainen Big Thief yhdistelee kuudennella täyspitkällään americanaa ja indiefolkia ajoittain jopa dreampopmaisiin instrumentaaleihin. Levy on ensimmäinen basisti Max Oleartchikin viimevuotisen erkaantumisen jälkeen.
Alkulevy lupaa hyvää. Incomprehensible reflektoi bändin tarinaa kiinnostavasti. Uuskantrihenkinen Words polkee leppoisan tarttuvasti. Albumin kirkkain raita on kuitenkin seitsenminuuttinen No Fear, jonka polveileva bassoriffi lataa kappaleeseen poikkeuksellisen fiiliksen.
Levyn nimibiisi palaa perinteisemmän Big Thief -ilmaisun äärelle. Piano kantaa kappaletta eteenpäin akkarin harjatessa taustalla. Perkussiot luovat tunnelmaa.
Laulaja Adrianne Lenkerin laulusuoritus on puhtaudessaan levyn parhaimmistoa. Hänen paikoin Lana Del Ray -henkinen äänensä on ehdottomasti Big Thiefin valtteja.
Moni Double Infinityn raidoista jää kuitenkin junnaamaan paikalleen, ja levy tuntuu yhdeksän minimissään neliminuuttisen kappaleen mitassa auttamatta liian pitkältä. Esimerkiksi monissa introissa tuntuu olevan ilmaa.
