Arvio: Kun rakkauslaulussakin hankitaan huumeita tyttöystävälle – Sparks hallitsee vakavasti otettavan mutta leikkisän pop-ilottelun

Arvio julkaistu Soundissa 6/2023.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Arvio

Sparks
The Girl Is Crying In Her Latte
Island

Kalifornialaisveljesten Ron ja Russell Maelin 60-luvulla alkanut ja The Kinksin Daviesejä tai Oasiksen Gallaghereita sopuisammin sujunut yhteistyö tuottaa yhä raikasta hedelmää. Halfnelsonina käynnistyneen ja vuodesta 1972 Sparksina jatkuneen uran 25. studioalbumi The Girl Is Crying In Her Latte ottaa paikkansa osana bändin tuotannon kärkipäätä.

Sparksin ikinuoreen kipinöintiin on aina kuulunut ymmärrys siitä, että vakavasti otettava popmusiikki voi olla myös leikkisää ja jopa humoristista. Varsinaisten Sparks-töiden lisäksi Maelit ovat viljelleet luovuuttaan Franz Ferdinandin kanssa tehdyllä FFS-albumilla (2015) ja Annette-elokuvan soundtrackillä (2021).

Läpimurtoalbuminsa Kimono My Housen (1974) julkaisseelle levy-yhtiölle palannut Sparks tekee The Girl Is Crying In Her Lattella ilmeikkään kekseliästä elektronista popia, joka terästyy tarvittaessa rockimmilla otteilla.

Sparksin ikinuoreen kipinöintiin on aina kuulunut ymmärrys siitä, että vakavasti otettava popmusiikki voi olla myös leikkisää ja jopa humoristista.

Albumin nimiraidalla Sparks tuntee pilkesilmäkulmaisella tavallaan syvää myötätuntoa länsimaisessa yltäkylläisyydessä elävän ihmisen ahdistuneisuutta kohtaan. Veronica Laken muisteltua 40-luvun elokuvan supertähteä Nothing Is As Good As They Say It Is on vastasyntyneen vauvan tyly kommentti tulevaisuuden näkymistään. Biisi palaa kitaroineen This Town Ain’t Big Enough For Both Of Us -hitin tunnelmiin. Glam rock -vaikutteisen The Mona Lisa’s Packing, Leaving Late Tonightin jälkeen Take Me For A Ride tarjoaa vahvasti elokuvamusiikillisen intron jälkeen myös riffailevaa metal-kitaraa.

It Doesn’t Have To Be That Wayllä Sparks tulee lähimmäksi tavanomaista melodista poplaulua duon biiseille usein ominaisen tehotoistoisuuden väistyessä. A Love Story on rakkaustarina Maelien tapaan laulun päähenkilön ostaessa huumeita tyttöystävälleen.

The Girl Is Crying In Her Latte on riemastuttava poplevy, jonka voi halutessaan kuvitella myös maelilaiseksi elektroniseksi oopperaksi neljinetoista aarioineen. Albumin lopuksi Gee, That Was Fun kommentoi ihmissuhteen päättymistä, mutta sanat pätevät myös kaikkeen edellään kuultuun.