Mitä Sparks-levyltä odottaa löytävänsä? Ainakin Russell Maelin korkeita falsetteja, Ron Maelin hyvin etualalla olevaa pianoa, eksentrisiä sanoituksia, mieleenjäävää mutta ei muutamalla kuuntelukerralla kuluvaa voimapoppia ja persoonallisia, vaudeville-vaikutteisia kappaleita.
Kaikkia löytyy uudelta levyltä, joka on tuonut veljeksille (toki mukana on myös muita soittajia) pitkästä aikaa yllätysmenestyksen Britannian top kympissä. Hyvä niin, sillä edellä mainittujen määreiden ohella levyn anti ei ole lainkaan väsähtänyttä tai rutiininomaista. Vaikka miehet aloittivat levyttämisen jo 1970-luvun alussa, levyn musiikki liikkuu aivan omissa sfääreissään, nykyhetkestä suuremmin välittämättä. Jälki ei kuitenkaan kuulosta museokamalta, vaan ajattomalta tai jopa raikkaan tuoreelta.
Nimiraidalla ihmetellään hauskasti, miten virtahepo on päätynyt uima-altaaseen, Life With The Macbeths sisältää oopperalaulaja-taustan ja vanhoja kipinöitä sisältävä Missionary Position pohtii lähetyssaarnaaja-asennon hyviä puolia riemukkaasti.
Sparksin vanhojen ystävien uskoisi pitävän tästä värikkäästä levystä ja sen luulisi tuovan veljeksille uusiakin kavereita.
