Yhteenkuuluvuus, ihmissuhteet ja ystävyys ovat asioita, jotka muuttivat muotoaan poikkeusaikojen myötä. Meillä kaikilla on varmasti joku, jonka kanssa yhteydenpito on hieman unohtunut ja kaipuu on suuri.
Lyyti laulaa Pidän sulle paikkaa -albumilla juuri siitä, miten tärkeää on vaalia merkittäviä siteitä. Kyseessä on levy, jolla virnuillaan ja vähän naureskellaankin ihmisyydelle, mutta aina hyväntahtoisesti.
Lyytin runollisen satumainen indiepop on ollut omanlaistaan ensimmäisestä levystä alkaen, eikä hänen ole ollut oikeastaan tarpeen muuttaa musiikkinsa muotoa. Sitä kuuntelisi vaikka pelkkinä laulelmina, Lyytin yksin esittämänä. Hänen luomansa tuokiokuvat ja huomiot ihmisyydestä ja ystävyydestä ovat sellaisia, että vaikka runsaampi äänimassa toki vahvistaa tunnesidettä kerrottuun, hänen tulkintansa ja sanansa riittäisivät siihen jo itsessään.
Albumi panee kuitenkin miettimään, voisiko Lyyti repäistä ja ilmaista kirjavia tuntemuksiaan monisävyisemmällä musiikilla. Tälläkin levyllä olisi ollut tilaa värikkäämmällekin tyylipaletille.
