Esko Valtaojan tekstiä tulkitseva Tommi Korpela käynnistää vakuuttavalla kertojanäänellään Aineen ja ajan messun. Hiljalleen taustalle hiipii voimakkaammaksi äityvää avaruudellista ambienssia. Meno jatkuu moniulotteisena, jossakin mielessä suurieleiseen post-rockiin viittaavana jylhyytenä. Tämän tästä kylmät väreet hiipivät iholle ja kyynel silmäkulmaan.
Elokuvallis-sinfoninen Aineen ja ajan messu on vaikuttava ja suuri teos. Se on kuin aikuisille suunnattu moderni orkesteritulkinta maailmankaikkeuden ihmeistä kertovasta Olipa kerran elämä -animaatiosarjasta. Musiikkilajeja ennakkoluulottomasti sulauttava kokonaisuus on sooninen hämmästyksen tila, jossa pieni ihminen asettuu äimistelemään kaikkeuden elämän kaarta.
Tunnelmiltaan teos kurottelee leikkisästä dramaattiseen ja lohdullisesta jylhään, jopa pelottavaan. Mukana on muutama biisimäisempänä hahmottuva kappale, joista kolmikko Evoluutio, Tietoisuus ja todella vaikuttava Fall Of Man ovat ällistyttäviä kappaleita itsenäisinäkin. Myös englanninkielisenä saatava, dynaamisena ja kaasumaisesti muuntuvana kokonaisuutena messu on kuitenkin hämmästyttävän suuri kokemus.
Haastattelu
Teksti: Kimmo K. Koskinen
Lauri Porra, mikä toimi tällaisen spektaakkelin alkuräjähdyksenä?
– Vantaan viihdeorkesteri tilasi minulta viitisen vuotta sitten orkesteriteoksen 70-vuotisjuhlaansa. Sisällön suhteen oli vapaat kädet. Alkusysäyksenä toimi ajatus rakkauskirjeestä maailmankaikkeudelle ja pyhyyden kokemuksen tavoittelemisesta sekulaarisista lähtökohdista. Teos on ikään kuin tähän päivään tuotu versio messusta. Raamatun asemasta pyysin Esko Valtaojaa kirjoittamaan tekstiä suunnitelemaani runkoon, sen jälkeen Paula Vesala teki vielä Ringan (Manner) laulamat tekstit.
Oliko tarkoitus haastaa, tehdä jotakin erilaista ja suureellista?
– Ei suinkaan. Tein musiikkia omista lähtökohdistani intuitiivisesti. Etukäteen asetetut parametrit esityksen kestosta ja siitä, että käytettävissä oli sinfoniaorkesteri ja bändi, olivat toki vaikutteena tällaisen musiikkiseoksen syntyyn. Minulle suuremmat temaattiset kokonaisuudet ovat luonteenomainen tapa käsitellä musiikkia. Tämä liittyy siihen, että ensimmäiset versiot, kuten tässäkin tapauksessa, on tehty konserttimuotoon. Minusta on kiva tehdä konserteista matkanomaisia kokonaisuuksia, joissa kappaleet sidotaan isommaksi kaareksi.
Tässä olet selkeästi eniten säveltäjä ja ”mastermind”. Millaista tällaisen roolin ottaminen on muusikkona, jos vertaa Stratovariuksen basistina toimimiseen?
– Pääasiallinen ammattini on ollut jo reilun vuosikymmenen säveltäjä, joten rooli on minulle oikein luonteva, onhan kyseessä seitsemäs ”soololevyni”, konserttimusiikkiakin on tullut tehtyä tuntikaupalla, sekä musiikit reiluun pariinkymmeneen elokuva- ja tv-tuotantoon. Ammatillisessa spektrissäni Stratovarius on pikemminkin se kuriositeetti missä toimin selkeästi basistin tontilla tukemassa yhtyeen näkemystä.
– Jaettu vastuu yhtyeestä ja se, että en ole Stratovariuksen pääasiallinen biisienkirjoittaja, antaa hyvää tilaa keskittyä soittamiseen ja siihen, että bändi toimii hyvin livenä. Se on virkistävää vaihtelua minulle tyypillisemmille tilanteille, jossa joudun kantamaan enemmän vastuuta koko projektista.
Mitä haluat levyn saavan kuulijassa aikaan? Millaiset tarkoitusperät sen taustalla on?
– Tietenkin toivon, että kuulija kokee positiivisen elämyksen musiikin äärellä. Yritän tehdä työni mahdollisimman hyvin, ja toivon että se resonoi muissa ihmisissä. Koska Aineen ja ajan messu on tehty kokonaisuudeksi, olisi erityisen mieluisaa, jos ihmiset kuuntelisivat sen kokonaisuudessaan alusta loppuun.
