Levyarvio: Lauri Porra teki sävellyksen täydelle orkesterille ja räppärille – lopputulos jää soimaan soittimeen repeatilla

Lauri Porra
Entropia
BIS

Basisti-säveltäjä Lauri Porran esikoislevy klassisen musiikin saralla ei tyydy pysymään modernin klassisen rajojen sisällä, vaan tarjoilee omintakeisia sovitusratkaisuja.

Porran ihka ensimmäinen klassinen sävellys Kohta löytyy levyltä sekä instrumentaaliversiona että räppäri Paperi-T:n kanssa levytettynä kokeellisempana teoksena.

Ensi alkuun räppärille ja täydelle orkesterille sovitettu teos jäi soimaan repeatilla. Idea voi olla monen mielestä tekotaiteellinen, mutta yhdistelmä oikeasti toimii. Syvemmällä kuuntelulla instrumentaali silti vetää pidemmän korren vaikeasti määriteltävän kestävyyden suhteen. Se jää soimaan myös myöhemmin, räppiversio ei.

Sähköbassolle ja orkesterille tehty Entropia on Porran klassisen uran toinen ”biisi”. Astetta edellistä kypsempi, valtava kokonaisuus sovittelee epäsovinnaiset valintansa yhteen luontevasti.

Tuorein Domino on kuitenkin levyn kuningas. Pianoa ja rumpuja liidisoittimina käyttävä teos kristallisoi sen, mihin Porra pyrkii. Musiikkiin, joka ylittää keinotekoiset genrerajat ja tarjoaa hätkähdyttävän elegantin ja voimallisen kuuntelukokemuksen.

Kokonaisuutena Entropia on levy, jonka snobimpi saattaisi sanoa olevan kaunis, mutta aika poppiklassista. Mutta mitä sitten? Kukaan muu ei tee ihan tällaista juuri nyt. Entropia on antoisa, luova ja vähintään kotimaisella rintamalla yksi viime vuosien tärkeimmistä avauksista.