Tavatessani Lauri Porran soittotuntien merkeissä lähes kymmenen vuotta sitten vakuutuin pian siitä, että toisin kuin useimmat vuosien varrella tapaamani konservatorioiden kasvatit, jo tuolloin huikean monipuolisena ja taidokkaana muusikkona tunnettu 20-vuotias Porra oli kuunnellut musiikkia ennakkoluulottomasti laidasta laitaan. Vuosia myöhemmin, soittotuntien päätyttyä aikaa sitten, kuulin yhtä lailla Pastoriuksen ja Pohjolan kuin Squarepusherinkin suuntaan kumartavan basistin työstävän kerrassaan jäljittelemätöntä soololevyä.
Lauri Porra (2005) todisti ilmestyessään, että monipuolinen musiikin tutkiminen synnyttää paitsi monipuolisia muusikoita myös yhtä värikylläisiä levyjä. All Children Have Superpowers jatkaa esikoiselta tutulla miehityksellä (muun muassa Timo Kämäräinen, Peter Engberg, Tuomo Prättälä, Emma Salokoski ja Jukka Eskola), joka lukee Porran sävellyksiä antautuvasti. Debyytin rinnalla maltillinen albumi kuitenkin kuulostaa yhtenäisemmältä teokselta, joka esittelee selvärajaisena kokonaisuutena pitkiä ja polveilevia, 1970-luvulla luodattuihin maailmoihin viittaavia instrumentaaleja ja sulkeutuu Salokosken tähdittämän Iltatuulen puhallukseen.
Levyn vähäeleinen ja konstailematon kansitaide sekä lapsuuden pyhyyteen viittaava nimi antavat mietteliäisyydestä riemuun ailahtelevalle, kolme varttia kestävälle kuunnelmalle taianomaisen hohdon.
