Sabatonilla on vain yksi biisi, josta se soittaa loputtomasti variaatioita. Kappale ei ole mikään sävellyksellinen mestariteos, mutta viihdyttävä se on. Pumppaavakomppinen, sykähdyttävätempoinen, tarttuvasti melodinen ja sankarillinen power metal -hymni, jonka kaupusteluun falunilaisyhtyeellä on voittoresepti.
Yhtyeen yhdennentoista albumin teemana ovat historian merkkihenkilöt Jeanne D’Arcista ja Julius Caesarista Napoleonin ja Miyamoto Musashin kaltaisiin myyttisiin suurmiehiin. Biiseissä ei niinkään kerrota tarinaa vaan maalataan tunnelmaa urhoollisuudella, valtiomiestaidolla, kunnianhimolla ja verellä. Sabatonin maailmassa mikään ei ole pikkusievää tai monitulkintaista. Siksi bändi onkin niin helposti nautittava.
Uusi levy-yhtiö ja koko bändin osallistuminen biisitalkoisiin kuuluvat vain lievinä tekstuurieroina. Legends on tuotannollisesti jyhkeä ja täynnä tutun oloisia stadionkertsejä. Uuden levylafkan tapojen mukaan levyllä vierailee kioskin muita artisteja, mutta Nothing Moren Jonny Hawkins ei tuo Crossing the Rubiconiin mitään lisäarvoa.
Legends on takuuvarma kolmivarttinen samaa brändiääntä, jota yhtye on tehtaillut jo vuosikaudet, mutta odottiko joku muuta?
