SABATON: The Last Stand

SABATON
The Last Stand
Nuclear Blast

Tapasin Sabatonin basistin Pär Sundströmin kymmenisen vuotta sitten jollain Keski-Euroopan festivaaleista. Naurahdin, toivottavasti en ääneen, hänen suunnitelmalleen ostaa tuolloin melko vaatimattomalta vaikuttaneelle yhtyeelle oma bussi. Hän tiesi, että Sabatonista tulee vielä maailman isoin hevibändi. Minä en.

Niin, mitä yhteistä Iron Maidenilla ja Sabatonilla lopulta onkaan? Ainakin molempien primus motorina toimii basisti.

Aina viime aikoihin saakka olen yrittänyt väittää etten ymmärrä Sabatonin suosiota. Kyllähän minä oikeasti ymmärrän. Sabaton on kuin Ruotsin Popeda: hauska ja röyhkeä bändi joka saa ihmiset juomaan kaljaa suurissa joukoissa. Se ei kaihda olla korni ja käyttää kaikki mahdolliset heavy metal -kliseet vaikka moneen kertaan. Sabaton tavoittelee yksinkertaisuutta ja myös saavuttaa sen.

Heroesilla (2014) bändi löysi itselleen lähes täydellisen reseptin. Levyn kaikki kappaleet eivät sentään olleet radiohittejä, mutta ainakin saman mittaisia ja muutenkin sen oloisia. The Last Stand ammentaa odotetusti samasta aihiosta.

Ennakkoon julkaistut The Lost Battalion ja Blood Of Bannockburn eivät välttämättä kuvaa kokonaisuutta kovinkaan tarkasti. Vaikka ne ja The Last Standin kaikki muut biisit ovatkin nuotilleen ennalta-arvattavia, ne eivät ainakaan ole keskenään samanlaisia. Positiivista yhtyeen kannalta on myös se, että konserttikäyttöön luulisi edellisten jatkoksi löytyvän parikin huudatusta lisää.

Kun Sparta avaa pelin vapputorvineen kuin Turisas ikään, voi arvata että luvassa on vähintäänkin euroviisutasoinen kokemus. Levyn pidäkkeetöntä energiaa ei katkota balladeilla tai muilla turhuuksilla, vaan se purkautuu loppupuolella kuin itsestään Shiroyaman ”last stand of the samurai” -huipennuksen jälkeen. Ja mitä pidempään levyä jaksaa kuunnella, sitä paremmalta se kuulostaa – tai sitä pahemmin se horjuttaa mielenterveyttä.

Sabaton ei toki vielä ole kuolematonta heavy metal -klassikkoaan tehnyt, eikä viisivuotissuunnitelmiaan orjallisesti noudattamalla välttämättä koskaan teekään. Toisaalta, mistä näistä ruotsalaisista koskaan tietää.