Luova voi olla monella tapaa.
Tätä ajatusta huomaan pyöritteleväni kuunnellessani Kehro-yhtyeen äärisympaattista musisointia. Luovuus ei tarkoita välttämättä jotakin suurta ja mahtavaa. Se voi ilmetä musiikissa pienemmässä mittakaavassa ja ihan kotoisissa ympyröissä.
Ansaittua kulttimainetta nauttivan Mummi kutoo -yhtyeen riveissä ensimmäisen puumerkkinsä suomalaiseen rockhistoriaan jo 1970-luvulla piirtänyt Vesa Kaartinen on saanut Kehrossa ympärilleen erinomaisen joukon, joka on löytänyt soittoonsa hienon ihmisen kokoisen luovuuden hengen. Pääpirun juuret ovat Urjalassa ja niistä maisemista Kehron musiikin tapahtumapaikat ja keskeinen inspiraatio kumpuaa.
Tosin tämä mielikuvituskansanmusiikki tulee todellisuudessa kaikkialta. Ville Toikan sähkökitara pulputtaa maukasta afrikkalaispoppia ja bändin ihastuttavan pakoton svengi viittaa sekin sinne missä sää istuu paremmin asiallisiin vaatteisiin. Jostain mieleen ilmestyy J.J Calen hahmo. Hänkään ei pusertanut turhia ja silti homma rullasi. Levyn päättävässä Musta mies tuli Kehrolle -kappaleessa marssitaan tavalla, joka tuo mieleen sekä New Orleansin että Suomen rintamaat. Tällaisia mielikuvituksellisia maantieteellisiä ja kulttuurisia loikkia Hamlet on tulvillaan. Virallisen selityksen mukaan Kehro on pieni kyläpahanen ilman kirkkoa. Rauhallisen pinnan alla paikka tihkuu maailmallista menoa ja rytmin juhlaa.
