Levyarvio: Vilkasta soitantaa maaseutumaisemista – Kehron folksoundi on luova ja teemat ilmeikkäitä

Kehro
Urdiala
Ektro

Vapaamielisen ja kotikutoisen agraari ja urbaani loungecombo Kehro on saanut alkunsa, luovan folksoundinsa sekä monipuoliset instrumentaaliset sävytyksensä Urjalassa (muinaisruotsiksi Urdiala), Väinö Linnan ja Mummi Kutoon kotimaisemissa ja Martti Innasen sepitteitäkin ihmeellisimmissä taikaöissä. Sieltä tulevat perustajajäsenet ja kitaran näpeltäjät Ville Toikka sekä Mummien perintöä vaaliva Vesa Kaartinen. Basisti Kaustinen (Sata lasta, Inkvisitio) ja rumpali Kalle Outila mainitaan Puu-Käpylän vahvistuksina.

Vilkkaisiin, vaihteleviin vaikutteisiin ja ihan omaperäisiinkin sointikuvioihinsa nähden Kehron napakan yksisanaisesti nimettyjen instrumentaalien kimara on melodisesti hyvin seesteinen ja levollinen. Maittavat luomusoundit elävöittävät ja ilmavoittavat rauhallisen keskittynyttä soitantaa, jossa akustisten kielten narskekin höystää tyylikkäästi musisoinnin vahvaa ambienssia. Soittomelodiat ovat hioutuneet sulaviksi menettämättä improvisoidun tapailun jännitettä, jossa pienikin yllättävä helähdys tekee teemat ilmeikkäämmiksi. Soiton folk/etno/latinokaavat ja perkussiot – rocksäväyksetkin – ovat kaikki Kehron virtauksessa jatkuvan muutoksen tilassa.

Maistiaisina kannattaa tsekata vähintään puolet albumista mehevän kokonaiskuvan muodostamiseksi.