Massiiviseen töminä-, mölinä- ja dronetuskatalogiinsa ahkerasti lisämassaa tehtaileva vaihtoehtolegenda puksuttaa taas ominaisimmalla otteellaan. Nyt kolmatta kertaa Melvins 1983 -tittelillä julkaiseva kopla – Buzz Osborne ja alkuperäisrumpali Mike Dillard parin vierailevan elektro-operoijan kera – toimii tällaisenakin, semminkin kun Osborne lähti tekemään levystä ”bombastista”. Sellainen se on: iso ja jytisevä.
Levyn viidestä raidasta neljä on varsinaisia biisejä, ja ne ovat oivallisia. Aloitus King of Rome on iskevä kolmiminuuttinen tumppaus, kun taas muut kappaleet kiertelevät kymmenen minuutin tietämillä omalakisesti mutta ihmeen kiehtovasti. Iskevyyttä on mojovasti, mikä ei ole ilmaisultaan usein hyvinkin hämmentäväksi kallistuvan yhtyeen tapauksessa varsinainen itsestäänselvyys.
Thunderball ei ehkä mullista Melvinsin ulosantia, mutta se on tuplarumpuineen, elektrohöysteineen ja ihanasti jylisevine säröriffeineen erinomainen äänimaisema Osbornen riemukkaan kajahtaneelle paasaukselle.
Melvins on yli 40 vuotta toimineeksi yhtyeeksi hämmästyttävän viriili, mutta se onkin pitänyt itsensä vireänä tekemällä monenmoisia kokeiluja. Nyt kokeilu ja perinne kohtaavat oivalla tavalla.
