Italialainen Messa julkaisi kolmannen levynsä kotimaisen Svartin kautta vuonna 2022. Kyseinen Close oli ennen kaikkea lupaava, jostain suuresta kuiskinut levytys, ja nyt on mukava havaita, että kuiskaukset alkavat muuttua perin vahvaksi omaksi ääneksi.
Messa luetaan tuomiokategorian yhtyeeksi, mutta genrensä traditionaalisinta laitaa se ei edusta. Closelta mieleen jäivät jatsailuun heittäytyminen ja itämaiset sävelkulut, mutta nyt tyylipaletti laajenee entisestään – samalla kun levymitta napakoituu. Kumpikin muutos on hyvästä.
The Spinin avaava Void Meridian on likipitäen jälkipunkkia. Jatkossa kuulemme lisää kasarivaikutteita, elektronisia sävyjä, silkkaa balladismia, blueshenkeä ja toki sitä yhtyeen pohjagenreäkin, mutta sotkuksi touhu ei missään vaiheessa sekoitu.
Messan valtteihin kuuluvat paitsi tujakka tyylitaju ja hyvä kappaleenkirjoitustaito – vaikkapa Revealin blastilla ryyditetty ironmaniaaninen riffi on puhdasta neroutta! – myös bändin solisti Sara Bianchin. Totesin hänestä joskus, ettei hän ole rockmaailman omaperäisimpiä ääniä mutta sopii juuri tähän bändiin täydellisesti – lausuntoa ei ole mitään syytä korjata, päinvastoin sen voisi alleviivata.
The Spin on erittäin hyvä levy, mutta tuskin vielä Messan huippukohta. Jokohan seuraavalla kerralla saa iskeä täyttä tähtiriviä arvion päälle.
