Laadukas syntikkapop on loputtoman ajatonta musaa, ja kotimaisen Modem-kaksikon kakkoslevy on tästä erinomainen esimerkki. Soundit ja miksei koko paketti voisi tulla vuosikymmenten takaa, mutta samalla meno kuulostaa freesiltä. Kunnon pimputuksen kaiku on aina raikas.
Koko totuus ei ole heissä, mutta itse kuulen vanhana Depeche Mode -fanina lähinnä basildonilaisten vaikutuksen. Pääpiirteissään kaiut tulevat mestarien varhaislevyiltä, mutta Pagliacci on silkkaa Violatoria.
On hommassa New Orderia ja hieman No1 in Heaven -ajan Sparksiakin, kuten epäilemättä myös monessa mukana olleiden Tytti Roton ja Ville Valavuon ihannoimia ranskalaisia kulttibändejä. Sitä peltoa pitäisikin kyntää syvemmältä.
Näiden lisäksi läsnä on iskelmällisyys, joka kantautuu jostain 1970-luvun lopun Finnhits-tohinoista. Etenkin levyn päätös Kulta-aika istuttaa väkisin Saab 96:n turvavyöttömälle takapenkille.
Kokonaisuutena Interface on ytimekkäämpi, jäsennellympi ja tarraavampi kuin viimevuotinen Megalomania-esikoinen. Kun laaja-alainen musiikillinen toimivuus vielä silataan lyriikoilla, joissa on ideaa ja iskua, käyttöliittymä toimii liukkaan ajatuksen lailla.
