Skandinaaveille se tuntuu olevan niin helppoa. 29-vuotias Sigrid Solbakk Raabekin nousi brittilistoille jo ensimmäisillä julkaisuillaan ja on nyt netonnut niiltä kaksi top 5 -albumia. Hän on tavallisen ihmisen elektropoptähti, jonka menestys on suomalaisesta näkökulmasta näkymätöntä sorttia, vaikka Norja on Suomen kokoinen maa ja meillä vastaaviin saavutuksiin yltänyttä juhlittaisiin kansallissankarina.
Kolmosalbumillaan Sigrid luottaa lähinnä mutkattomaan tamppaukseen, josta tulee hyvälle mielelle. Ihminen tarvitsee diskomusiikkia, ja vaikka norjalaiselta puuttuvat Dua Lipan kovimmat ässämelodiat ja laululliset hienoudet, hän osaa kynäillä tanssilattioiden käyttökamaa tyyliin, jossa syntikkapopin eri aikakaudet sulautuvat melko ajattomaksi kokonaisuudeksi.
There’s Always More… kuuluu olevan erolevy, mutta on sellaiseksi uhmakasta ja voitonriemuista sorttia. Nimikkoballadilla Sigrid sentään herkistyy ja kuulas ääni tulee lähelle pelkkien koskettimien säestyksellä. Sitten on vielä pari biisiä aikaa mennä, kunnes Eternal Sunshine vie proseduurit päätökseen asianmukaisen euforisesti.
