Norjalaisen poptähti Sigridin toinen albumi on Sucker Punch -debyyttiä (2019) tasaisempi ja samalla tylsempi kokonaisuus. Poissa ovat kypsän 25 vuoden iän saavuttaneelle artistille kenties liian puberteettiset hyperpop-vivahteet sekä 10-luvun alulta tuoksahtaneet tuotantoratkaisut. Sigridin uusi tuottaja on Sly, biisinkirjoittamiseen vahvasti osallistunut tanskalainen Sylvester Sivertsen.
Tunnelmallinen avausraita It Gets Dark on nostatuksineen albumin ylivoimaisesti kiehtovin, oikeasti mielenkiinnon vangitseva biisi. Se ja levyn paras bängeri Mirror voisivat yhtä hyvin olla Dua Lipan esittämiä, onhan artisteilla sama ammattilainen Emily Warren kappaleiden kirjoittajanakin. Mirrorin ohella albumin muidenkin dance-biisien Burning Bridges ja A Driver Saved My Night kirjoittajatiimiin osallistunut, syntyjään norjalainen ammattibiisintekijä Caroline Ailin on myöskin työskennellyt Lipan kanssa.
Loppu albumista on tylsää ammattitaidolla tehtailtua äänitapettia ja silkkaa ajanhukkaa. Sigridin laulutyylille ominaiset kiekaisut lähinnä ärsyttävät. Turhin biisi lienee rockbändiä imitoivan Bring Me The Horizonin kanssa duetoitu nimensä mukainen voimaton powerballadi Mistake Like You.