Topi Saha ei ole lauluntekijä, hän on laulunkirjoittaja. Riimit pysyvät mitassaan, painot osuvat kohdilleen ja sisällöistä voi etsiä sekä ilmimerkityksiä että allegorioita. Briljeeraukseen Saha ei kuitenkaan sorru. Leikitellessäänkin hän jatkaa Edu Kettusen kaltaisten itseään korostamattomien pohdiskelijoiden perinnettä, ajoittain Marko Haaviston ja Samuli Putron suuntaan vilkuillen.
Vaikka huolellinen tekstimuoto lienee Sahalle itseisarvo, hän kirjoittaa ennen kaikkea musiikkia. Pitkään kypsynyt Öitä juurruttaa jokaisen rivinsä melodiakulkuihin ja bändisovituksiin, jotka korostavat kuvausten tyylitajuista hetkellisyyttä. Huippuhetket osuvat Kioton kaltaisiin vähäeleisiin mietelmiin, mutta sanat ja soinnit seurailevat toisiaan tarkkavaistoisesti myös jyrkemmissä teoksissa.
Sävellyksellisesti Saha pelaa pienin piirroin, jopa varman päälle. Vaivihkaiset maneerit hyödyntävät countryn, folkin ja rautalangan varantoja, mutta varovat tulemasta kokonaisuuden tielle. Pikemminkin tyylivihjeet rikastuvat kuin huomaamatta ja avaavat uusia syvyyksiä vielä silloinkin, kun itse tarinat ovat ehtineet tulla tutuiksi.
Saha pysäyttää kuuntelemaan ja katsomaan. Hän tietää, että ahnaiden iltojen ja yksinäisten sudenhetkien väliin mahtuu paljon kirjoitettavaa.
