Levyarvio: Topi Saha teki jälleen laatulevyn – pimeän äänistä laulava artisti erottuu laulunkirjoittajien joukosta persoonallisuudellaan

Topi Saha
Lopunajan rakastavaiset
Warner

Vaikka Topi Saha ei tarjoa musiikillaan varsinaisesti mitään ennen kuulumatonta, hän onnistuu silti vangitsemaan kuulijan mielenkiinnon lauluillaan. Tunnistettettavuus on myös hyvä piirre ja sitäkin Sahalta löytyy. Hänen operointinsa melko marginaalisen musiikin alalla ja sitä kautta isompiin kuvioihin päätyminen antaa uskoa vanhan liiton tapaan tulla tunnetuksi levy levyltä, ajan myötä.

Vaikka esityksiin on lisätty hieman yllättäviäkin nyansseja sinne tänne, uudistukset on toteutettu hienovaraisesti: folk-pohjainen pikkaus ja rumpalin junakomppi määrittelevät usein miten laulu kulkee. Anna Puun kera duetoitu Pirun ikävä lienee kaavailtu radiohitiksi mutta sopii silti ympäristöönsä hyvin. Värikkäillä kielikuvilla Saha osoittaa myös erottuvansa laulunkirjoittajien joukosta persoonallisuudellaan, kuten vaikkapa voimakas Pimeän äänet kertoo.

Vaikka Saha on stailattu promokuvaan jotenkin nörtin oloiseksi, häntä pitempään seuranneilla ei ole syytä huoleen. Antoisan roots-pohjaisen ja ihmisläheisen musiikin tunnusmerkit täyttyvät yhä, sen nämä kymmenen laulua osoittavat.