Arvio: Välillä koomisen pateettinen Lord of the Lost onnistuu sorvaamaan levytrilogian kakkososalle jokusen aidosti koskettavan osuman

Saksalaisyhtye jatkaa Opvs Noir Vol. 2:lla karsinoitumisen välttelemistä.
Arvio julkaistu Soundissa 11/2025.
Kirjoittanut: Mape Ollila.

Arvio

Lord of the Lost
Opvs Noir Vol. 2
Napalm

Lord of the Lostin Opvs Noir -levytrilo­gia jatkuu. Indusä­vyisinä goottimetal­listeina vuonna 2007 aloittanut saksalaisryhmä maustaa kattaustaan Infected Rainin rankasta herkkään taitavasti luovivalla Lena Scissorhandsillä, ärsyttäväfalsettisella elektropop-artistilla IAMXillä sekä umpisurkean Exit Edenin sopraanolla Anna Brunnerilla.

Äänessä käy myös oma kan­sanherkkusienemme Käärijä, joka räppää suomeksi levyn bilehitillä Raveyardilla.

Kuten vuoden 2023 Euroviisujen glam-hommista voi päätellä, Lord of the Lost ei karsinoidu oikein mihinkään genreen. Levyillä on aina höttöäkin, mutta olipa päivän makuvaihtoehtona sitten gootti­rock, industrial metal, 1980-luvun synapopilla sävytetty romanttinen synkistely tahi bilejumppa, tyylikäs mutta välillä koomisen pateettinen bändi onnistuu sorvaamaan mukaan jokusen aidosti koskettavan osuman.

Vol. 2:lla sieluni kannelta helkyt­telee eritoten tumma pianoslovari One of Us Will Be Next, jossa laulaja Chris Harmsin karisma ja baritoni värisyttelevät taas kerran. Myös Brunnerin kanssa duetoitu, tunteik­kaasta vuodatuksesta vimmaiseksi yltyvä eroballadi Please Break the Silence kestää toistoa.