Lähdemmekö hakemaan jotakin uutta kulmaa vai teemmekö sitä, mikä tuntuu sujuvan mallikkaasti? En voi mitenkään tietää, kuinka tätä linjakysymystä on Wet Leg -leirissä pohdittu. Onneksi vastaus on ollut jälkimmäinen. Nyt ei kannata söheltää.
Rhian Teasdalen ja Hester Chambersin luotsaamalla viisikolla on edessään erinomainen pelipaikka, jota voisi verrata australialaisen Amyl & the Sniffersin vastaavaan. Bändit ovat erilaisia, mutta kumpikin on löytänyt niin nuorempaa yleisöä kuin setäikäisiä musiikkidiggareita sekä festivaalikenttää puhuttelevan tavan olla rockyhtye. Wet Legin seoksessa on paljon popin melodisuutta ja diskon tanssittavuutta, mutta heidänkin keskeisenä käyttövoimanaan on uusi versio klassisesta in your face -asenteesta.
Jos Moisturizer kuulostaa alkutahdeistaan melko samalta kuin kolmen vuoden takainen debyytti Wet Leg, tilannetta voi pitää hyvänä. Pari piirua lihaksikkaampi tuotanto, sävyjen varovainen lisääminen, popikkuuden hakeminen muutamassa käänteessä ja näköyhteyden säilyttäminen tärkeimpään työmaahan eli keikkalavaan – nämä ulottuvuudet on onnistuttu koplaamaan hyvin yhteen.
On helppo kuvitella, kuinka hikinen ja ikionnellinen ihmismeri hyppii Catch These Fists -kappaleen itsevarman röyhkeän punkdiskon tahtiin ja huojuu haaveillen Pokemonin utuisen kitarapopin soidessa. Wet Leg on edelleen oikeassa paikassa oikeilla vuorosanoilla.
