Jos tutustut keväällä yhteen uuteen bändiin, tässä on vahva vaihtoehto – kohuttu Wet Leg lunastaa odotukset

Arvio julkaistu Soundissa 4/2022.
Kirjoittanut: Jari Mäkelä.

Arvio

Wet Leg
Wet Leg
Domino

Kovat ajat vaativat vastapainokseen kepeämpää meininkiä. Tuoretta indierockia viime kuukausien aikana vähänkään seurannut ei ole voinut välttyä kuulemasta Wet Legin Chaise Longue -biisiä. Dancing With Myselfin ja The Breedersin Cannonballin riemastuttava hybridi on Isle of Wightilta kotoisin olevan bändin vastaisku popmusiikkia 10-luvun alusta saakka hallinneiden sooloartistien raskassoutuiselle melankolialle. Koittakoon siis vihdoin iloinen 20-luku ja bändien aika!

Vielä on mahdoton ennustaa, miten pitkälle Wet Legin nousukiito kantaa, mutta Chaise Longue ei ole yhtyeen ainoa neronleimaus. Pandemian ansiosta pitempään kypsytelty debyyttialbumi sisältää muitakin lumoavia kappaleita. Tarttuvin biisi on Wet Dream, jonka sanoituksen iskurepliikissä mainitaan Buffalo ’66 -leffan dvd. Kenellä muka on nykyään dvd-soitin? On ne hassuja!

Wet Legin kitaristit ja vokalistit Rhian Teasdale ja Hester Chambers ovat alle kolmekymppisiä eli kypsässä bändin perustamisiässä. Chambers on soittanut aiemmin pianoa, Teasdale on opetellut soittamaan kitaraa vasta Wet Legin perustamisen jälkeen. Tekijöiden tarkoituksellisesti liioittelemasta amatöörimäisyydestä ja kappaleiden twee pop -tyylilajista huolimatta soitto pelaa virheittä ja kokeneen tuottaja Dan Careyn soundit ovat shoegazing-sävyineen – etenkin Angelica ja päätöskappale Too Late Now – värikylläisiä.

Pandemian ansiosta pitempään kypsytelty debyyttialbumi sisältää lumoavia kappaleita.

Harkitusti kieli poskessa hutaistuilta vaikuttavat sanoitukset, kuten Oh No, vilisevät satiiria ja (itse)ironiaa, mutta tuostakin biisistä löytyy pinnan alta vakava pohjavire. Teasdalen ex-poikaystävän puhelinsoiton repliikeistä koottu Piece Of Shit tihkuu suoraan sydämen haavasta.

La Luzin psych pop -reviirille tallova monipolvinen I Don’t Wanna Go Out sivuaa ohimennen Teasdalen lapsena kuunteleman David Bowien The Man Who Sold The Worldin kitarakuviota. Chambersin laulama Convincing on albumin deep cut -helmi, joka povaa yhtyeelle valoisaa tulevaisuutta. Wet Leg kirmaa samantien vuoden kovimpien ulkomaisten albumien kastiin.

Lisää luettavaa