THE BEE GEES: Their Greatest Hits – The Record

On jokseenkin käsittämätöntä, että ensimmäistä The Bee Gees -antologiaa piti odottaa vuoteen 2001 saakka. Sellaisen olisi voinut aivan hyvin julkaista jo parikymmentä vuotta sitten, jolloin Gibbin veljekset olivat antaneet populaarimusiikille kaiken sen mitä heillä on ollut annettavaa. Voi tietenkin olla, että he itse vielä tuolloin kuvittelivat pystyvänsä hiomaan lisää loistavia musiikillisia timantteja, mutta ainakin historioitsijat olivat asiasta eri mieltä. Kaikki tuntemani Bee Gees -kirjat (yhteensä neljä kappaletta) ovat ilmestyneet vuosina 1978-1979.
Englannissa syntyneet ja Australiassa varttuneet Barry, Robin ja Maurice Gibb ilmaantuivat popmusiikin tähtitaivaalle 60-luvun loppupuolella nikkaroimalla sarjan hienoja pophittejä kuten To Love Somebody, Massachusetts, World, I Started A Joke sekä I've Gotta Get A Message To You. Seuraavalle vuosikymmenelle siirryttäessä hittejä ei tullut enää samanlaisella sarjatulella kuin aiemmin, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa keskelle maalitaulua eli listaykkösiksi osuivat How Can You Mend A Broken Heart, Jive Talkin ja You Should Be Dancing. 70-luvulla Bee Gees olikin kaikkein suosituin nimenomaan jenkkilässä.
Uusi ilotulitus alkoi vuonna 1977, jolloin Gibbit sävelsivät musiikin John Badhamin discoelokuvaan Saturday Night Fever – Lauantai-illan huumaa. Se perustui englantilaisen musiikkijournalistin Nik Cohnin kirjoittamaan tarinaan "Bible Rites Of The New Saturday Night". Leffa teki humauksessa tähden pääosaa esittäneestä John Travoltasta, jonka kukkoilu parkettien partaveitsenä joraavana Tony Manerona olikin komeaa katsottavaa. Komeaa katsottavaa olivat myös hittilistat, sillä USA:ssa The Bee Gees sai kolme elokuvassa kuultua esitystään (How Deep Is Your Love, Stayin' Alive ja Night Fever) listaykkösiksi ja kärkeen kipusi myös Yvonne Ellimanin leffassa laulama Gibb-sävellys If I Can't Have You. Muuallakin maailmassa Saturday Night Feverin musiikki teki selvää jälkeä ja tätä Grammylla (Vuoden Albumi) palkittua soundtrackia myytiin yhteensä yli 30 miljoonaa kappaletta.
Tämän jälkeen Gibbin veljesten laulut olivat luonnollisesti kiihkeästi himottua tavaraa ja he kirjoittivat jättimenestyksiä mm. Barbra Streisandille (Woman In Love), Diana Rossille (Chain Reaction) ja Dionne Warwickelle (Heartbreaker). Myös Bee Geesin nimi näkyi vielä useaan otteeseen hittilistoilla, mutta alamäki oli silti alkanut. Pahimman mokansa Gibbit tekivät elokuvallaan Sgt Pepper's Lonely Hearts Club Band, joka oli olevinaan jonkinlainen musikaaliversio Beatles-albumista. Se oli totaalinen mahalasku miltä tahansa kantilta katsottuna ja Bee Gees alkoi olla tutumpi näky ilkeämielisissä TV-sketseissä kuin hittilistoilla. Yhtye olikin helppo kohde pilkkakirveille. Kolme kornisti pukeutunutta, yliruskettunutta ja karvarintaista urosta, jotka kuohkeiksi föönattuine hiuksineen lauloivat kuin liikaa kirkkoviiniä dokanneet cantores minoresit.
Kukaan ei kuitenkaan voinut mitään sille tosiasialle, että kaverit olivat kirjoittaneet tukun popmusiikin hienoimpia hittejä ja 90-luvulla alkoikin heidän maineensa rehabilitointi. Ja se tapahtui aivan uusien musiikintekijöiden voimin. N-Trance levytti Stayin' Aliven (Kanadan ykkönen) ja Pras Michel teki Island In The Streamin nimellä Ghetto Supastar (USA:n ykkönen). Take Thatin How Deep Is Your Love, Boyzonen Words ja Stepsin Tragedy nousivat kaikki Brittilistan kärkeen. Viimeisin myyntitilastot valloittanut Bee Gees -cover taitaa olla Destiny's Childin tänä vuonna levyttämä Emotion, jonka Samatha Sang lauloi listoille vuonna 1978.
Kaikki hyvin siis. No, ei aivan, sillä Bee Geesien oma tuotanto on ollut viimeiset kymmenen vuotta enimmäkseen karmeaa kuultavaa. Välillä on yritetty äkistää hittiä väkisin kuin pahan ummetuksen kourissa ja välillä taas on roiskaistu markkinoille varsinaisia hätäpaskoja, kuten hiljattain julkaistu järkyttävä versio alkujaan Dionne Warwickelle kirjoitetusta Heartbreakerista. Valitettavasti tätä uusintakin tuotantoa on pitänyt ahtaa muuten niin häikäisevälle kokoelmalle. Niiden sijasta olisin kuullut mieluusti vaikkapa näytteitä Bee Geesin uran alkupuolelta, ajalta jolloin heidät tunnettiin lähinnä Australiassa. Nyt sitä puolta edustaa ainoastaan vuonna 1966 kengurumaan listaykköseksi noussut Spicks & Specks.