”I’m 74 years young”, ärjähtelee muiden muassa Beckiin, Claptoniin, Pageen ja Stevie Rayhin lujasti vaikuttanut Buddy Guy uuden levynsä avaukseksi, eikä turhaan. Ikä ei ole kangistanut miehen sormia – kiihkeiden nuottiryppäiden atakki on raju – ja laulukin on kaukana hillitystä. Ei Living Proof ihan Sweet Tean (2001) arvaamattomaan hurjuuteen yllä, mutta pesee lukuisat nuoremmat blues-hahmot intensiteetillään ja henkilökohtaisuudella, joka huokuu vaikka Thank Me Somedaysta ja Everybody’s Gotta Gosta.
Omakohtaisuus on sikäli yllättävää, että useimmat laulut ovat tuottaja-rumpali Tom Hambridgen, Rick Flemingin ja Gary Nicholsonin tekoa. Selvästi ne on kuitenkin tehty Buddyn vinkeistä. Silmä uhkaa kostua gospel-balladilla Stay Around A Little Longer, jossa B.B. Kingin kanssa kiitetään Luojaa pitkästä ja hyvästä elämästä. Rutiköyhinä plantaasityöläisinä aloittaneilla tähdillä nöyryys tulee sydämestä. Hieno on myös mollisävyinen Where The Blues Begins, jolla Carlos Santana soittaa sata kertaa koskettavammin kuin pöhöttyneellä Guitar Heaven -levyllään. Nämä raidat erottuvat muuten ärhäkästä menosta, jossa toki on pari turhan tuttuakin rakennetta mukana.
Akustisella, pianolla, klavinetilla, uruilla ja taustalaulajattarilla maustettu soundi on pureva ja materiaalissa on kohtuullisesti vaihtelua.